Summer Storm (1944)

Ohjaaja: 
Douglas Sirk
Henkilöt: 
George Sanders, Linda Darnell, Anna Lee, Edward Everett Horton
Maa: 
USA
Kesto: 
106 min
Teemat: 
DOUGLAS SIRK
Kopiotieto: 
16 mm
Lisätieto: 
Anton Tshehovin romaanista Kohtaus metsästysretkellä
Summer Storm (1944) perustui Anton Tshehovin rikosromaaniin, joka on julkaistu SaPo-sarjassa nimellä Kohtaus metsästysretkellä ja jonka yllätysjuonta Agatha Christie seuraa dekkarissaan Roger Ackroydin murha. George Sanders, Linda Darnell ja Edward Everett Horton saivat pääosat tsaarin Venäjälle sijoittuvassa joutilaan ylimystön kuvauksessa.

Saksalaisen teatterimaailman suuriin ohjaajiin kuuluva, elokuva-alalle 1930-luvun puolivälissä siirtynyt Douglas Sirk (Detlef Sierck), oli suunnitellut Anton Tshehovin rikosromaanin Kohtaus metsästysretkellä filmatisointia jo Saksassa Ufa-yhtiölle, pääosassa Willy Birgel. 11-vuotiaana Sirk (1897–1987) oli asunut Pietarissa isänsä kanssa ja siitä pitäen rakastanut venäläistä kirjallisuutta. Maanpaossa Summer Stormista tuli Sirkin ensimmäinen persoonallinen Hollywood-elokuva.

Heti ensimmäisissä otoksissa näkyy Sirkin kosketus. Näemme jalat, jotka kuljevat epävarmasti kivetyllä kadulla. Ensin nähdään liike, sitten suunta ja päämäärä. ”Kamera on pääasia”, sanoi Sirk, ”koska elokuvissa on tunnetta.” ”Motion is emotion, in a way it can never be in the theater.” Päähenkilö, piirituomari Fjodor (Fedja) Petrov (George Sanders), on syvästi ristiriitainen ja päättämätön hahmo. ”Kun tuollaiset tyypit olivat vallassa, vallankumous oli väistämätön”, kommentoi Sirk. Mutta verrattuna siihen kuvaan, minkä Sirk piirsi 1950-luvulla amerikkalaisesta porvaristosta, Summer Stormin näkemys venäläisestä aristokratiasta on täynnä huumoria ja myötätuntoa.

Petrov on kihloissa Nadinan (Anna Lee) kanssa, mutta kesäisenä myrskypäivänä, kun Petrov on kylässä ystävänsä, kreivi Volskin (Edward Everett Horton) luona, he kohtaavat huvimajassa metsurin tyttären Olgan (Linda Darnell). Vaikka tämä menee naimisiin tilan pehtorin Urbeninin kanssa Petrov ja Volski tempautuvat Olgan vastustamattoman vetovoiman intohimoiseen syöveriin.

Sirkin henkilöhahmot ovat kompleksisia ja moniulotteisia. Hän käyttää esinesymboleja (sateenkaari, cupido, tanssiaiskortti) ilmaisevasti. Hänen hahmonsa pyrkivät hyvään, mutta heitä lamauttaa heikko tahdonvoima. Toisaalta heitä kuljettaa voimakas elämänvietti. Kuten elokuvan Tuuleen kirjoitettu Kyle Hadley (Robert Stack), Fedja kärsii omasta rappiostaan. Repliikki ”Muistatko sateenkaaren ja järven?” tuo sekin mieleen Tuuleen kirjoitetun. Kodit hajoavat liitoksissaan. Palvelijat ovat kuuroja tai juoppoja. Olgan hahmossa Sirk nojautuu film noirin kaltaiseen femme fatale -typologiaan; naisen hahmo ei ole samalla kompleksisuuden tasolla kuin miesten. Juonitteleva nainen pyörittelee heikkoja ja hassahtavia miehiä mielensä mukaan. Andrew Sarris kiteytti elokuvan elämäntunteen sanoihin ”an ecstasy of irresolution”.

Elokuvan näkemys on syvästi ironinen, ja sen kompleksinen visuaalinen tyyli etäännyttää meitä juonesta ja henkilöhahmoista Bertolt Brechtin eeppisen teatterin tapaan. Toisaalta sen leikkisässä sävyssä on vitaalisuutta ja elinvoimaa. Lopulta on Fedjan vuoro toistaa Olgan viimeiset sanat ”taivaallisesta sähköstä”.

– Lähteinä Sirk on Sirk (Jon Halliday, 1971) ja Michael Stern: Douglas Sirk (1979) AA 31.8.2016