Land of Mine (2015)

Under sandet/Under sanden
Ohjaaja: 
Martin Zandvliet
Henkilöt: 
Roland Møller, Mikkel Boe Følsgaard, Louis Hofmann
Maa: 
Tanska/Saksa
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
100 min
Teemat: 
JATKOAIKA
Kopiotieto: 
2K DCP
Toisen maailmansodan päätyttyä nuoret saksalaissotilaat pakotetaan purkamaan Tanskan rannikolle kylvämänsä miinat. Vihan ja koston atmosfääri on käsin kosketeltava. Land of Mine (2015) on klassisen eeppinen, syvästi intiimi, elegantti, mutta ankara, summaa Washington Post.

Tanskalaisen Martin Zandvlietin (s.1971) ohjaama elokuva Land of Mine huomioitiin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuudella. Paitsi että Land of Mine palkittiin Tanskassa parhaan elokuvan Bodil-palkinnolla, voittoja ohjaaja ansaitsi myös Rotterdamin, Göteborgin, Hong Kongin, Jamesonin, Kosmoraman, Robertin ja Gijónin elokuvafestivaaleilla. Kyseessä onkin teos, josta tuli ikään kuin klassikko jo syntyessään. Tämä toisen maailmansodan aikoihin sijoittuva draama onnistuu tuomaan esiin sen ulottuvuuden ja tunnetilan, joka on ominaista parhaille tuon genren elokuville samalla, kun se kertoo tarinansa voimakkaan rohkeilla kuvilla ja varmuudella. Zandvlietin elokuva on kokonaisuutena riipaiseva, älykäs, vangitseva ja intensiivisen jännittävä. Se kuvaa toisen maailmansodan vähän esiin nostettua tapausta. Land of Minen tapahtumat sijoittuvat sodan loppuaikoihin, kun yli 2000 suurimmaksi osaksi teini-ikäistä saksalaista sotavankia lähetettiin Tanskan rannikolle purkamaan yli 1,5 miljoonaa maamiinaa, jotka Saksa oli maaperälle kylvänyt.

Kertomukseltaan Land of Mine on fiktiivinen, mutta taustaltaan se pohjautuu historiaan. Koska suuri osa natsien miinoja purkaneista ihmisitä oli teini-ikäisiä poikia, siis vielä lapsia, oli käyttö tähän työhön yksi tanskalaisten pahimmista koskaan tekemistä sotarikoksista. Zandvlietin saksalaiset nuoret sotilaat ovat pelokkaita ja kaipaavat kotiin. Heidän työtehtävänsä on täynnä vaaroja. Jos sotilaat tekevät pienenkin virheen, he ovat vaarassa vammautua pahasti tai räjähtää ja kuolla. Saksalaisista lähes puolet kuoli tai haavoittui tehtävässä vakavasti.

Land of Minen tarina on kiehtova ja pitkälti tuntematon suuremmalle yleisölle. Sen tekee erityiseksi Zandvlietin hienosti käyttämä visuaalinen elokuvallinen kieli. Huomionsa ansaitsee myös ohjaajan vaimon, Camilla Hjelm Knudsenin kuvaus. Land of Minea kuvattiin Skallingenin niemimaalla, josta maamiinoja löydettiin vielä vuonna 2012. Elokuva on voimakkaan eeppinen, loistavasti näytelty, tunnelmaltaan jännittynyt ja paikoitellen hellä. Taitavalla ohjaaja-käsikirjoittaja Zandvlietillä on selkeä päämääränsä näyttää, että natsit eivät olleet ainoita sotarikollisia. Kun usein skandinaavit on näytetty jaloina, isänmaallisina sankareina elokuvissa, Land of Mine haastaa vanhat teoriat esittäen nyt saksalaiset heidän viattomina panttivankeinaan, tällä kerralla uhreina. Tässä näkökulmassa sotaan, jossa ei ole voittajia tai häviäjiä, niin sanotut vapautuneet valloittajasankarit murtavat kansainväliset lait.

Elokuva keskittyy kuvaamaan 14 antautuneen sotilaan ryhmää ja keskiössä on myös kersantti Carl Rasmussen, jonka roolissa vakuuttaa Roland Mǿller. Hänet palkittiin Tanskassa Bodil-palkinnolla roolisuorituksestaan, ja kunniamainintoja Mǿller on saanut myös ansaitusti ympäri Eurooppaa. Rasmussen kohtelee sotilaita halveksien, hyväksikäyttäen ja kovasydämisesti, mutta pehmenee jokseenkin tajutessaan sotilaiden olevan pelokkaita, velvollisuudentuntoisia nuorukaisia. Mǿllerin suorituksessa on kompleksisuutta ja syvyyttä. Huomion ansaitsevat myös poikien johtaja Sebastian (Louis Hoffman) ja erottamattomat kaksoisveljekset Ernst ja Werner (Emil ja Oskar Belton). Rasmussenin käydessä läpi omaa tunneskaalaansa ammatillisessa ja persoonallisessa traumassa, Land of Mine käsittelee samoin laajoja kysymyksiä, ei vähempää kuin jatkuvaa epäinhimillisyyttä ihmiskuntaa kohtaan. Land of Mine on eeppinen, mutta syvästi intiimi, hienostunut ja elegantti mutta myös ankara. Zanvliet osoittaa katsojalle kykynsä tehdä tyylillä toteutettua, selkeäpiirteistä ja älykästä sotaelokuvaa.

– Joona Hautaniemi Ann Hornadayn (The Washington Post), Claudia Puigin (The Wrap) ja Rex Reedin (The Observer) mukaan.