Kinokonsertti Keatonin kommellukset (1921)

Ohjaaja: 
Buster Keaton
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
S
Kesto: 
66 min
Teemat: 
KINOKONSERTIT
LASTEN KLASSIKOT
Lisätieto: 
Teatteri (The Playhouse, 1921) 23’ • Seppä (The Blacksmith, 1922) 21’ • Jeparit (Cops, 1922) 22’ • 35 mm ja blu-ray • musiikki Uket (Juha Väänänen, Timo Haapala ja Turkka Wahlbäck) • sopii yli 5-vuotiaille • liput 12 / 10 / 5 €
Buster Keaton oli Chaplinin ohella klassisen mykkäelokuvan itseoikeutettu mestari. Rakastettu ”kivikasvo” taipuu valkokankaalla uskomattomiin suorituksiin ihastuttaen sukupolvea toisensa jälkeen. Koko perheen kinokonsertissa Keatonin kommellukset Buster nähdään elokuvissa Teatteri (The Playhouse, 1921), Seppä (The Blacksmith, 1922) ja Jeparit (Cops, 1922). Musiikin toteuttaa ukulelebändi Uket.

Vuosina 1920–23 Buster Keaton toteutti 19 kaksikelaisen lyhytelokuvan sarjan, jossa hämmästyttää teosten moni-ilmeisyys. Keaton ei kertaakaan toista gagia tai juonikuviota. Jokainen elokuva näyttää harjoitustyöltä matkalla kohti pitkien komedioiden kypsää kautta.

Teatteri kuuluu Keatonin oudoimpiin ja hienoimpiin lyhytkuviin. Tällä kertaa Keaton asetti tehtäväkseen ratkaista joukon moninkertaisen valotuksen työläitä teknisiä ongelmia. Teatterimiljöö lukuisine numeroineen on suoraa muistumaa Keatonin vaudevilleajoilta. Hän esittää teatterin unelmoivaa apumiestä, joka rakastuu toiseen esiintyvistä kaksosista ja joutuu itse sijaisesiintyjäksi. Elokuva alkaa teknisesti upealla unijaksolla, jossa Keaton esittää teatterin kaikkia rooleja, jopa naiskatsojia. Muiston ja magian sekoitus on vahva. Teatteri on Keatonin kaikista elokuvista unenomaisin, ja sen surrealistinen säteily juontuu hänen omasta menneisyydestään ja piilotajunnastaan.

Monelle katsojalle Seppä kuuluu Keatonin elokuvista kaikkein rakkaimpiin. Tarinan yleiskaari ei ole tavallisuudesta poikkeava, mutta elokuva on täynnä huikeita kohtauksia: suuri hevosenkenkämagneetti sieppaa itseensä kaiken, kärrynpyörästä sheriffin tähteen; Buster huomaavaisena hevosseppänä, joka noudattaa hevosasiakkaansa toiveita; jousitettu satula ratsastajattarelle, jonka paikat ovat kipeät; ylimysmäisen hevosen tahriintuminen; ja muutaman auton järjestelmällinen hävittäminen.

Elokuvassa Jeparit huipentuivat Keatonin varhaiskauden alituisesti onnistuneet keksinnöt ja taiturimaisimmat gagit. Keaton esittää "rehellistä työmiestä", joka saa mielitietyltään neuvon hankkiutua liikemieheksi. Vain varakas mies kelpaa tytön aviokumppaniksi. Kohtalon oikusta, täydellisen tietämättömänä ja viattomana Keaton joutuu rikollisen osaan ja koko New Yorkin poliisivoimien takaa-ajamaksi. Elokuvan päätös on varsin omalaatuinen ja paljon lähempänä murhenäytelmää kuin farssia. Sen outo ja surrealistinen melankolia on yhtä salaperäistä kuin se on ahdistavaa.

– David Robinsonin (Buster Keaton, 1965 ja Le Giornate del Cinema Muto, 2014) ja muiden lähteiden mukaan AA 7.2.2016