Sing-along: Moulin Rouge (2001)

Ohjaaja: 
Baz Luhrmann
Henkilöt: 
Nicole Kidman, Ewan McGregor, Jim Broadbent, John Leguizamo, Richard Roxburgh
Lisähenkilöt: 
lavastus Catherine Martin • puvustus Catherine Martin, Angus Strathie • musiikki Craig Armstrong, David Baerwald, Kevin Gilbert
Maa: 
USA/Australia
Tekstitykset: 
sing-along-tekstitys
Ikäraja: 
K16 (Sing-along Burlesque: Moulin Rouge) K12 (Sing-along: Moulin Rouge)
Kesto: 
128 min • 11.3. oheisohjelmaa, kesto yht. noin 150 min
Teemat: 
FASHION FILM FESTIVAL VINTAGE
SING-ALONG!
TRILOGIATAIVAS
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
lauluina kuullaan mm. Nature Boy, Lady Marmalade, Smells Like Teen Spirit, El Tango de Roxanne • 11.3. dress-along, yhteistyössä Helsinki Burlesque Festival • näytöksissä esilaulajina Sampo Marjomaa & co
Luhrmannin Red Curtain -trilogian kruunasi vuoden 1900 Pariisiin, boheemien Montmartreen ja sen sydämeen, Moulin Rouge -kabareehen sijoittuva pop-musikaali Moulin Rouge (2001). Köyhä kirjailija Christian (Ewan McGregor) rakastuu kabareen säihkyvään timanttiin Satineen (Nicole Kidman), mutta voittaako tosirakkaus esteet? Punaisen, yönsinisen ja absintin vihreän väreissä hehkuvassa elokuvassa laulu lennättää Pariisin kattojen ylle ja musiikki vaihtuu can-canista Madonnaan ja Queeniin.

Baz Luhrmannin tavaramerkiksi on muodostunut australialaisohjaajan kyky yhdistellä erilaisia elementtejä ja luoda tunnetuista aineksista jotain täysin uutta ja innostavaa. Luhrmannin Romeo ja Julia (1996) oli William Shakespearen nykyaikainen elokuvasovitus, jossa Montaguesin ja Capuletien perheet jatkavat sukuvihaansa Californian rannikolla. Miekat olivat ohjaajan käsissä vaihtuneet automaattiaseiksi, mutta Shakespearen kuvaama kärsimys ja kieli pysyivät.

Myös elokuvassa Moulin Rouge eri aikakaudet ja tyylit kulkevat päällekkäin. Moulin Rouge on yhdistelmä 40–50-luvun musikaaleja, rock-videoita ja Music TV:n vaikutteita. Elokuvan tarina sijoittuu 1900-luvun alun taiteilijoiden Pariisiin, jossa soivat 1900-luvun lopun populaarimusiikin klassikot. Tunteet ja mielihalut ilmaistaan musikaalin perinteen mukaisesti laulaen ja tanssien. Montmartren taiteilijakortteleiden asukkaat liikkuvat ja laulavat Elton Johnin, David Bowien, Madonnan, Policen ja Queenin musiikin vietteleminä. Laulavat sadepisarat kohtaavat Ozzy Osbournen.

Elokuvan tyylistä löytyy viittauksia myös varhaisen elokuvan fantasian mestarin, Georges Mélièsin, elokuviin. Pariisin taivaalla nähdään tutunoloinen, juustoinen kuu. Luhrmann itse kuvailee elokuvaansa: "Moulin Rouge ei ole niinkään musikaali kuin tragikoominen ooppera, vaikka se on rakennettu klassisen musikaalin muotoon". Elokuvaa voisikin kuvailla 2000-luvun hektiseksi pop-oopperaksi, joka henkii oman aikansa kulttuurin luonnetta. Moulin Rouge on yltäkylläinen elokuva; elokuva suorastaan pursuaa värejä ja tapahtumat vyöryvät eteenpäin vastustomattomasti. Se saattaa jopa aiheuttaa audiovisuaalisen ähkyn, onko mukana sittenkin ehkä jopa liikaa aineksia? Elokuva testaakin omalla tavallaan katsojan kykyä lukea audiovisuaalista tekstiä. Sen estetiikka ja ääniraita joko saavat katsojan humaltumaan tai tekevät pahoinvoivaksi.

Moulin Rouge kuvattiin Australiassa, ohjaajan ja naispääosan esittäjän, Nicole Kidmanin, kotimaassa. Ohjaajan mukaan 97 % elokuvan parissa työskennelleistä oli australialaisia, ja hän väittääkin, että omaleimainen australialainen tarinankerrontatapa näkyy lopputuloksessa. Oman mausteensa elokuvaan tuo myös skotlantilainen miespääosan esittäjä Ewan McGregor ja tietenkin amerikkalainen raha, jolla elokuva on tuotettu.

Vaikka Luhrmannin tyyli on omaperäinen ja kokeileva, elokuvan tarina on tuttu ja turvallinen. Ohjaaja-käsikirjoittaja turvautuu elokuvassaan universaaleihin teemoihin. Pariisiin muuttava köyhä kirjailija Christian (Ewan McGregor) tutustuu Pariisin absintinhöyryisessä yössä taiteilija Henri Toulouse-Lautreciin (John Lequizamo) ja rakastuu kauniiseen kabaree-tähteen ja kurtisaaniin Satineen (Nicole Kidman). Boheemin kirjailijan kilpakosijaksi ilmoittautuu rikas Worcesterin herttua (Richard Roxburgh). Tarinassa käsitelläänkin klassista rahan ja rakkauden välistä vastakkainasettelua. Luonnollisesti myös kuolema nousee näyttämölle mukaan. Elokuva ei siis välttämättä kosketa sanomallaan, koska sen teemat on käsitelty jo niin moneen kertaan. Toisaalta rakkaus aiheena on aina yhtä koskettava ja ajankohtainen.

– MH 18.8.2004