Kinokonsertti Musidora (1916)

Ohjaaja: 
Musidora
Maa: 
Ranska/Espanja
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
S
Kesto: 
101 min
Teemat: 
KINO KLASSIKKO
KINOKONSERTIT
MUSIDORA
Lisätieto: 
Aurinko ja varjot (Sol y sombra, 1922, 42 min), Härkien maa (La tierra de los toros, 1924, 59 min) • yht. 101 min • säestää Ääniteknillisen laboratorion orkesteri • liput 12 / 10 €
Musidora ei tyytynyt vain esiintymään muiden ohjaamana. Hän kirjoitti, maalasi ja ohjasi kaikkia esteitä uhmaten kymmenkunta elokuvaa. Kinokonsertti Musidorassa 17.4. esitetään kaksi jälkipolville säilynyttä: Espanjaan sijoittuvat Aurinko ja varjot (Sol y sombra, 1922) ja Härkien maa (La tierra de los toros, 1924). Molempien innoittajana on ollut Musidoran silloinen rakkaus, torero Antonio Cañero. Näytöstä säestää Ääniteknillisen laboratorion orkesteri.

Musidora loi Louis Feuilladen sarjaelokuviin Les Vampires ja Judex Irma Vepin ja Diane Montin kuolemattomat hahmot, joiden maine on kiirinyt yli sukupolvien. Mutta on syytä pitää mielessä myös Musidoran kokonaissaavutus: hän oli elokuvan pioneeri, näyttelijätär, ohjaaja, feministi, kirjailija ja elokuvan historian aktivisti. Musidora (Jeanne Roques, 1889–1957) syntyi valveutuneeseen perheeseen. Hänen äitinsä oli militantti feministi ja poliittinen aktivisti, jolla oli oma sanomalehti. Hänen isänsä oli säveltäjä, filosofi ja espanjalaisten anarkistien sukua.

Esiintyessään huhtikuussa 1913 Folies-Bergèren rohkeassa La Révue Galantessa Musidora kohtasi Feuilladen, Gaumontin tuotannonjohtajan, joka oli saapunut paikalle Henri Fescourtin suosituksesta. Ennen suuria sarjaelokuvaroolejaan Musidora esiintyi 28 ciné-vaudeville-elokuvassa. Surrealistit André Breton ja Louis Aragon haltioituivat. Vuonna 1917 Musidora teki viimeisen elokuvansa Feuilladelle, ja seurasi kolme rutiinimaista elokuvaa André Hugonille.

Alice Guyn ja Germaine Dulacin esimerkkiä seuraten Musidora alkoi tuottaa ja ohjata, aloittaen kahdella Colette-filmatisoinnilla ja perustaen oman yhtiön La Société des Films Musidora. Elokuvaa Pour Don Carlos tehdessään Musidoraa vastaan tuli torero rejoneanor Antonio Cañero, jonka kanssa hän asettui neljäksi vuodeksi Córdobaan. Intohimoisesta suhteesta syntyi kolme elokuvaa: Une aventure de Musidora en Espagne (1922), Sol y sombra ja La tierra de los toros.

Vuonna 1927 Musidora meni naimisiin lapsuudenystävänsä, tri Clément Marot’n kanssa, he asettuivat Champagneen, Châtillon-sur-Marne’iin, ja saivat pojan. Musidora julkaisi novelleja, romaaneja, lauluja, runoja, näytelmiä ja omaelämäkerrallisen teoksen Paroxysmes – de l’amour à la mort. Hän julkaisi artikkeleita ja piti luentoja näyttelijänurastaan. Vuonna 1944 Musidora ja hänen poikansa asettuivat asumaan Bois-le-Roihin Fontainebleaussa. Henri Langlois ymmärsi Musidoran merkityksen La Cinémathèque françaiselle, ja vuonna 1946 Musidorasta tuli sen dokumentaatio- ja lehdistöpäällikkö. Vuonna 1974 Ranskassa perustettiin feministinen elokuvakollektiivi Musidora – Cinéma en mouvement. (Patrick Casalsin mukaan).

”Komean toreron lemmestä kilpailee kaksi naista, Espanjassa vieraileva muukalainen ja uskollinen, kiihkeä ja värisevä andalusialainen muchacha, joka surmaa kilpailijansa. Kaksi nöyryytettyä: kyttyräselkäinen mutta älykäs antikvariaatinpitäjä ja kaunis neito ovat muchachan uskottuja”. Näin tiivisti Sol y sombran tarinan Musidora itse (Chirat: Catalogue des films français de long métrage 1919–1929). “Goyan veroinen julma visio” oli Francis Lacassinin määritelmä (Musidora 1889–1957, 1970). Härkätaistelumaisten intohimojen melodraama on kuvattu aurinkoisessa Toledossa, ja kaksoisroolissa Musidora esittää sekä blondia että brunettia. Huomatkaa kuinka hän muuttaa viuhkansa muletaksi vangitakseen katseemme lumoaviin kasvoihinsa. (Lorenzo Codellin mukaan).

Tuotantoyhtiönsä viimeiseen elokuvaan La tierra de los toros Musidora valitsi koomisen tyylilajin. Teosta voi pitää itseironisena tilinpäätöksenä elokuvamaailmasta, julkisuudesta ja yleisöstä. Huomionarvoista kyllä elokuvassa ei ole katkeruutta. Sen sijaan se tarjoaa terävää, usein vilpitöntä ja aina humoristista pohdiskelua. Musidora esittää elokuvantekijää, joka uskottelee, että härkätaistelija esiintyisi mielellään hänen elokuvassaan. Kaksoisroolissa hän esittää myös rumaa ja kömpelöä naista, joka haluaisi näytellä. Musidora nauttii saadessaan tulkita fotogeenisen elokuvahahmonsa vastakohtaa. Härkätaistelukohtauksessa miehen ja naisen roolit vaihtuvat, ja romanttinen rakkaustarina esitetään leikinlaskun kohteena. (Annette Försterin mukaan).

– Lähteinä Patrick Casals (Le Giornate del Cinema Muto, 2013), Lorenzo Codelli (Le Giornate del Cinema Muto, 1995) ja Annette Förster (Il Cinema Ritrovato, 2011) AA 17.4.2016

Esityskopioiden lähde: La Cinémathèque française/Centenaire Henri Langlois
Kuva: La Tierra de los torros, Musidora (1924) – Restauration CNC-Archives françaises du film (1995) Succession Musidora