Kaunotar ja hirviö (2014)

La Belle et la Bête/Beauty and the Beast
Ohjaaja: 
Christophe Gans
Henkilöt: 
Vincent Cassel, Léa Seydoux, André Dussollier
Maa: 
Ranska/Saksa/USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)/English subtitles
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
112 min
Teemat: 
OLIPA KERRAN...
Kopiotieto: 
2K DCP
Lisätieto: 
Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin tarinasta
Spektaakkelimaisen uhkeasti toteutettu Kaunotar ja hirviö (La belle et la bête, 2014) on viimeisin valkokangassovitus Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin 1700-luvun lopun kirjasta. Lumotun linnan hirviö (Vincent Cassel) vangitsee suloisen Bellen (Léa Seydoux), mutta murtaako rakkaus lopulta kirouksen? Christophe Gansin ohjaus kumartaa Jean Cocteaun klassikolle.

Kaunotar ja hirviö on kaikkien tuntemalla tavalla ranskalaisten sadunkirjoittajien ”toiseen aaltoon” kuuluvan Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuven (n. 1695–1755) luoma klassinen aikuisille tarkoitettu satu. Vuonna 1740 päivänvalon nähnyt satu on kokenut vuosisatojen aikana monia muodonmuutoksia ja se on filmattu moneen kertaan. Tunnetuin versio on Jean Cocteaun vuodelta 1946.

Sadun taustalla on toki sitä vanhempaa, klassista perintöä, tunnetuimpana Apuleiuksen Cupid ja Psyyke ja monet eläintarinat, jotka sivuavat Kaunottaren ja hirviön tärkeimpiä teemoja. Tunnetuksi tarina tuli Mme Leprince de Beaumontin koostamasta nuorten naisten lukemistosta, johon tekstiä lyhennettiin ja myös sen tunnemaailmaa muokattiin sopivaksi. Poliittisia tavoitteitakin on etsitty ja löydetty: satu argumentoi omalla tavallaan pakkoavioliittoja vastaan.

Ranskalaisen Christophe Gansin (Susien klaani, 2011) vuonna 2014 ohjaaman elokuvan toisena käsikirjoittajana ohjaajan lisäksi toimi Sandra Vo-Anh. Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan, mutta kauniimman henkilön pääosaa esittää juuri tätä kirjoitettaessa James Bond -kuuluisuutta nauttiva Léa Seydoux, vähemmän mairittelevalla hirviö-määreellä on kuvattu Vincent Cassellin roolihahmoa. Hahmoista puhuminen on sikäli oikeutettua, että Gansin versio on spektaakkeli, joka turvautuu paljolti erikoisefekteihin. Tunnemaailmaltaan esitys on huomattavasti kevyempi kuin Jean Cocteaun elokuvaklassikko.

Tammikuussa 2014 Berliinin elokuvajuhlilla ja Ranskassa seuraavassa kuussa ilmestynyt elokuva osoittautui yleisömenestykseksi. Yleisöpalkinto Parhaiden eurooppalaisten filmien valinnassa (27. editio) ja kolme César-ehdokkuutta antoivat siitä viitteitä jo tuoreeltaan. Ranskan parhaan palkinnon, Césarin, sai elokuvan lavastaja Thierry Flamand.

– Jari Sedergren 4.11.2015