Blancanieves (2012)

Ohjaaja: 
Pablo Berger
Henkilöt: 
Maribel Verdú, Daniel Giménez Cacho, Angela Molina
Maa: 
Espanja/Ranska/Belgia
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
104 min
Teemat: 
KUUKAUDEN ELOKUVA K2014
Lisätieto: 
2K DCP
Espanjalaisen Pablo Bergerin Blancanievesissa (2012) satuklassikko Lumikki sovittautuu komeasti 1920-luvun Andalusian härkätaisteluareenoille. Matadorin tyttölapsi päätyy julman äitipuolen kasvatettavaksi ja lopulta kääpiömatadorien hellään huomaan. Taustalla väreilevät Buñuelin arvaamattomuus ja Tod Browningin freakit.

Ainekset ovat tutut: myrkkyomena, julma äitipuoli, kääpiöjoukkio ja viaton sankaritar. Espanjalaisohjaaja Pablo Berger keittää niistä kuitenkin aivan omanlaisensa elokuvaversion, jossa Grimmin veljesten klassinen Lumikki-satu siirtyy 1920-luvun Andalusian härkätaisteluareenoille. Mustavalkoinen Blancanieves kunnioittaa elokuvan perinteitä ja osoittaa mykkäelokuvan ilmaisuvoiman.

Tarina alkaa isän, kuuluisan mestarimatadori loukkaantumisella ja kauniin flamencolaulajaäidin kuolemalla. Aviomies on surun murtama. Pieni Carmen-tyttö jää kiltin isoäidin Doña Conchan hoiviin, ja tämä opettaa tytölle flamencon saloja. Kun isoäitikin kuolee, Carmen (Sofia Oria) lähetetään erakoksi vetäytyneen isän ja uuden äitipuolen luokse. Maribel Verdún esittämä Encarna ottaa paikkansa satuelokuvien ilkeiden äitipuolien perinteessä: alati juonitteleva Encarna ei kaihda keinoja havitellessaan miehensä omaisuutta. Hän pyörittää kartanon väkeä mielensä mukaan, mukaan lukien nauhassa kulkevaa autonajajaa. Pieni Carmen joutuu kyökkipiiaksi.

Carmen ja isä kuitenkin löytävät toisensa uudelleen ja tytöstä alkaa kasvaa taitava matadori. Kauniin Carmenin (nyt Macarena García) varttuessa Encarna käy yhä mustasukkaisemmaksi ja määrää tytön murhattavaksi. Tyttö onnistuu pakenemaan metsään, mutta menettää muistinsa. Hänet poimii huomaansa kiertävien kääpiömatadorien joukko ja pian Carmenin omat matadorinlahjat käyvät ilmi. Encarna on kuitenkin tytärpuolensa kintereillä.

Mykkäelokuva palasi elokuvateatteriketjujen valkokankaille vuonna 2011, kun Michel Hazanaviciuksen komedia The Artist (Ranska, Belgia, Yhdysvallat) hurmasi niin yleisön kuin kriitikot ja voitti kaikkiaan viisi Oscar-palkintoa. Pablo Berger oli tuolloin ehtinyt valmistella omaa mykkäelokuvaansa jo vuosia; Blancanieveksessä ei siis ole kyse trendillä ratsastamisesta. Modernilla otteella toteutettu draama ei ole pastissi, vaan moniulotteinen sekoitus uutta ja vanhaa. Eroottisesti väreilevässä ja leikkisässä elokuvassa voi nähdä vaikutteita paitsi varhaisilta mestareilta Luis Buñuelilta ja friikkien ystävältä Tod Browningilta, myös Alfred Hitchockilta ja Pedro Almodóvarilta. Näyttelijät tasapainottelevat niin ikään hienosti mykkäelokuvan perinteiden ja modernin välillä.

Kuvaaja Kiko de la Rica tyylittelee ilmeikkäästi 1920-luvun tekniikoilla ja Paco Delgadon puvut erityisesti kuolettavan kauniille Encarnalle ovat riemastuttavan yliampuvia. Erityismaininnan ansaitsee myös säveltäjä Alfonso de Vilalongan musiikki, joka yhdistelee suureellisia orkesteriosuuksia andalusialaisiin rytmeihin.

Blancanieves voitti kaikkiaan 10 Espanjan Goya-palkintoa ja keräsi lisäksi kahdeksan ehdokkuutta. Kansainvälisillä festivaaleilla hurmannut elokuva voitti vuonna 2013 myös lukuisia palkintoja niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Toronton elokuvajuhlilla Blancanieveksen nähnyt kriitikkolegenda Roger Ebert vakuuttui Bergerin elokuvasta niin, että nosti sen omaan Ebertfest-tapahtumaansa. ”Tämä elokuva on ihmeellinen […] Uskon, että katsojat tulevat huomaamaan pitävänsä mykkäelokuvista enemmän kuin ajattelevatkaan. Mykkä tarjoaa kokemuksia ja ulottuvuuksia, jotka eroavat äänielokuvista”, kirjoitti Ebert yhdessä viimeiseksi jääneistä arvioissaan. Blancanieveksessä on sadun sammumatonta voimaa.

– Anna Möttölä 4.2.2014