Gå med fred Jamil – Ma salama Jamil (2008)

Ohjaaja: 
Omar Shargawi
Henkilöt: 
Elias Samir Al-Sobehi, Khalid Alssubeihi, Salah El Koussa
Maa: 
Tanska
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
90 min
Teemat: 
ELOKUVA USKONNON PEILINÄ
Omar Shargawin Gå med fred Jamil – Ma salama Jamil (Tanska 2008) on tarina sunna- ja shiiamuslimien välisestä ikiaikaisesta verikostosta. Kun Jamil oli pieni, hänen äitinsä tapettiin Libanonissa. Vuosia myöhemmin Kööpenhaminassa Jamil päättää kostaa.

Shakespearelaisen mittakaavan verikosto puhkeaa Kööpenhaminan arabiyhteisössä Omar Shargawin karhean väkevässä elokuvassa Gå med fred Jamil – Ma salama Jamil. Shargawi, joka on paitsi ohjaaja myös käsikirjoittaja ja näyttelijä, saa tiukasti rajatut otoksensa huokumaan painostavaa tunnelmaa. Sunna- ja shiiamuslimien vastakohtaisuutta käsitellään korostetun didaktisesti, alleviivaten yhä uudelleen asioita, jotka on heti alussa tehty selviksi.

Mutta tuloksena iskevä ja mukaansatempaava jännityselokuva, jossa merkitty mies yrittää epätoivoisesti paeta rikoksensa seurauksia. Machismon ilmapiiri hikisine vartaloineen, isoine hauiksineen ja miesjengeineen vallitsee Kööpenhaminan arabiyhteisössä, jossa Jamil (Dar Salim) on juuri kostanut äitinsä murhan, joka tapahtui vuosia sitten.

Jamil tietää, että hänen uhrinsa veli, shiiojen päällikkö Mahmoud (Khalid Al-Subeihi) hautoo nyt vuorostaan kostoa. Jamil ottaa puolustaakseen perhettään ennen maastapakoa. Hän jättää nuoren poikansa Adamin (Elias al-Subehi) viisaan ja lempeän isänsä (Munir Shargawi, ohjaajan oma isä) huostaan ja ottaa yhteyttä parhaaseen ystäväänsä Omariin (esittäjänä ohjaaja itse), joka ottaa vastaan luodin ystävänsä puolesta, pysäyttäen verikoston jatkuvuuden. Paineen kasvaessa Jamilin isä yrittää saada poikaansa lopettamaan väkivallan kierteen, mutta tuntuu lähes mahdottomalta vaimentaa vihaa, jota on lietsottu sukupolvien ajan silmä silmästä -periaatteella.

Jamilin yrittäessä huonolla menestyksellä vakuuttaa ex-vaimoaan Yasminaa (Amira Helene Larsen, joka ottaa pienestä roolista kaiken irti) lähtemään kanssaan hänen isänsä saa sydänkohtauksen, ja Mahmoudin kätyri Salah (Salah el Koussa) tulee kidnappaamaan lasta. Yritys verenvuodatuksen pysähdyttämiseksi katkeaa siihen paikkaan.

Pitkässä esikoiselokuvassaan Shargawi rakentaa huikean jännitteen ilmapiirin ja jättää turhan usein sivuun sitä pehmentäviä tuntemuksia. Rytmi on iskevää. Leikkaajien – kolme on kreditoitu, ja tässä on harvinainen onnekas poikkeustapaus, jossa kokkeja ei ole liian monta – lietsovat tuhoisan vainoharhan tunteen ja kalibroivat sen niin pätevästi, että loppuratkaisun brutaalisuus tuntuu täysin tyrmistyttävältä, niin ennalta-arvattava kuin se lieneekin. "Kunniamurhan" käsitteellisen virheen paljastaa pojalleen Jamilin isä hienossa kohtauksessa, jossa hän johdattelee poikaansa filosofiseen ja teologiseen väittelyyn synnin olemuksesta.

Yasmina työskentelee vastahakoisesti vatsatanssijana, ja hänen roolinsa viittaa naisten erityisongelmiin heidän yrittäessään luovia sekä arabimaailmassa, josta he ovat lähtöisin, että tanskalaisessa kaupungissa, josta on tullut heidän kotinsa. Lähinnä tuntemattomista näyttelijöistä Shargawi ottaa kaiken irti osoittautuen päteväksi näyttelijäksi itsekin.

Loistavinta antia on kuvaus. Leffa on kuvattu 16 mm:n filmille, ja kun se on levennetty 35 mm:n filmille, karhea, väreiltään kyllästetty tekstuuri lavenee näyksi suljetusta yhteisöstä räjähdyksen partaalla. Käsikamerakuvaus sopii toimintaan kuin nakutettu.

– Jay Weissbergin mukaan (Variety 11.2.2008) AA 11.3.2014