Black Venus (2010)

Vénus noire
Ohjaaja: 
Abdellatif Kechiche
Henkilöt: 
Yahima Torres, Andre Jacobs, Olivier Gourmet
Maa: 
Ranska/Belgia
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
159 min
Teemat: 
ABDELLATIF KECHICHE
Black Venus (Vénus noire, 2010) avaa länsimaisen historian synkimpiä puolia. 1800-luvun alussa eläneen Saartjie Baartmanin elämään perustuva elokuva kertoo Hottentotti-Venukseksi nimetystä eteläafrikkalaisesta naisesta. Orjana elänyttä Baartmania esiteltiin kummajaisena ihmetteleville lontoolaisyleisöille.

Saartjie Baartman, ”Musta Venus” (Yahima Torres) tuodaan Etelä-Afrikasta Eurooppaan esiteltäväksi villi-ihmisenä näytöksissä ensin lontoolaiselle ja sitten pariisilaiselle yleisölle. Ranskalaiset tiedemiehet tutkivat hottentotti-Venukseksi kutsuttua Baartmania verraten tätä orankiin. 1800-luvun alkuun sijoittuvassa elokuvassa tehdään kivulias matka nöyryytetyn ja hyväksikäytetyn, esineellistetyn naisen psyykeen. 

Black Venus on tunisialais-ranskalaisen Abdellatif Kechichen tulkinta Saartjie ”Sarah” Baartmanin tarinasta. Eksoottisena friikkinäytösten vetonaulana ympäri Eurooppaa esitelty Baartman herätti huomiota epätavallisen ruumiinrakenteensa vuoksi. Hänen kohtelunsa nostatti skandaalin jo omana aikanaan ja englantilainen African Association ajoi hänen vapauttamistaan. Isännältä toiselle orjana siirtynyt Baartman päätyi lopulta Pariisiin, jossa hän kuoli alle 30-vuotiaana sairauteen.  

Abdellatif Kechiche on yksi aikamme kiinnostavimpia ja karismaattisimpia ohjaajia. Hän voitti parhaan esikoisohjauksen palkinnon Venetsiassa elokuvallaan Blame it on Voltaire (2000) ja Cannesin Kultaisen Palmun elokuvallaan Adelen elämä: osat 1 ja 2 (2013). Elokuvillaan sosiaalisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana profiloitunut Kechiche pureutuu mustan venuksen tarinassa lännen harjoittamaan riistoon ja rasismiin, joiden symboliksi Baartmanin vartalo nousee. Naisen keho on kolonialismin taistelutanner, valloituksien symboli; hyödyke ja kauppatavara. Kechichen kuvaamassa maailmassa rasismi näyttäytyy ikään kuin sisäsyntyisenä osana ihmisen käyttäytymistä, jota ei voi kontrolloida.

Kuten muissakin elokuvissaan, myös Black Venuksessa Kechiche turvautuu osin amatöörinäyttelijöihin. Pääosan esittäjä Yahima Torres on heistä yksi. Kechiche keksi kuubalaissyntyisen Torresin jo The Secret of the Grain -elokuvan kuvausten aikana. Torres on joutunut kovaan ja fyysiseen kokeeseen Baartmanin roolissa, mutta hän suoriutuu tehtävästä erinomaisesti. Vähäisellä dialogilla mutta voimakkaalla läsnäolollaan hän rakentaa muotokuvan, joka suo henkisesti sekä fyysisesti raiskatulle naiselle sisäisen elämän, jonka syvyydestä saa käsityksen, vaikka naisen ajatukset ja motivaatiot jäävätkin salatuiksi. Ohjaaja ei lähde selittelemään Saartjien valintoja tai tekoja. Kechiche tekee Saartjiesta riiston symbolin, mutta keskittyy myös tämän ihmisarvoon. Olivier Gourmet tekee erinomaisen roolityön rähjäisenä ja raakana eläintenkesyttäjä Réauxina.   

Kechiche ei täysin pitäydy historiallisissa tosiseikoissa kertoessaan Baartmanin tarinaa. Elokuva koostuu useista pidemmistä jaksoista, jotka kuvaavat Baartmanin vaiheita yleisölle esiintyvästä viihdyttäjästä maksulliseksi naiseksi. Kechichelle tyypilliset pitkät otokset ja kaunistelematon tyyli viedään tässä elokuvassa aivan uudelle tasolle: Black Venus on elokuvaa, joka perustuu alastomille ja raaoillekin kuville. Lynchin Elefanttimieheen verrattu Black Venus ei tarvitse runoutta tai metaforia iskostuakseen katsojan mieleen. Monet Kechichen tuotantoa arvostavat ovat pitäneet tätä elokuvaa turhan räikeänä ja liioiteltuna, paikoin jopa vaikeana katsoa. Pariisilaisessa yläluokan bordellissa moraalittomia perversioita esitelläänkin säästelemättömän yksityiskohtaisesti. Saartjien nöyryytys on totaalinen ja hänen kohtelunsa eläimellistä.  

Elokuvan häiritsevämpänä puolena ei kuitenkaan ole fyysinen, vaan moraalinen väkivalta; mielen ja sielun hyväksikäyttö. Tämä kytkee tarinan kaikkeen siihen alistamiseen, mitä yhtä tänä päivänä maailmassa harjoitetaan.

 – Jay Weissbergin (Variety 8.9.2010) ja muiden lähteiden mukaan HO 6.3.2014