Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 (2011)

Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 2/Harry Potter och dödsrelikerna, del 2
Ohjaaja: 
David Yates
Henkilöt: 
Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, Ralph Fiennes, John Hurt, Alan Rickman, Helena Bonham Carter, Maggie Smith, Julie Walters
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Steve Kloves J.K. Rowlingin romaanista • lavastus Stuart Craig • musiikki Alexandre Desplat
Maa: 
GB/USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
134 min
Teemat: 
HARRY POTTER
LASTENLEIKKIÄ
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Viimeinen Harry Potter -kirja Kuoleman varjelukset jaettiin kahdeksi elokuvaksi, jotka saivat ensi-iltansa 2010 ja 2011. Taistelu taikamaailmasta raivoaa Harryn ja Voldemortin kohtaloiden kietoutuessa yhä erottamattomammin yhteen. Päätösosassa saagan juonenkäänteet huipentuvat tavalla, joka on yhtä aikaa koskettava, näyttävä ja tyydyttävä.

Velhon kyvyt omaavasta Harry Potterista oli tullut brittiläisen J.K. Rowlingin kirjasarjan myötä maailmanlaajuinen ilmiö. Neljä ensimmäistä fantasiaromaania oli taikonut lukijoiden eteen koukuttavan, taianomaisen maailman, joka hurmasi kaikenikäiset. Näiden menestyksen jälkeen, vuonna 2001 ohjaaja Chris Columbus tarttui teoksista ensimmäiseen ja elokuva Harry Potter ja viisasten kivi tahkoikin miljoonia lippuluukuilla. Harry Potteria esittänyt Daniel Radcliffe oli valittu tuhansien hakijoiden joukosta rooliin, samoin tiukan seulan olivat läpäisseet Ron Weasleytä esittävä Rupert Grint ja Hermionen roolin Emma Watson. Suuri joukko lapsinäyttelijöitä valittiin rooleihin. Aikuisrooleissa nähtiin brittiläisen elokuvan aatelia Maggie Smithistä ja Alan Rickmanista Ralph Fiennesiin, Helena Bonham Carteriin ja Richard Harrisiin. Roolitus oli jo tässä vaiheessa hyvin tärkeää, sillä Harry Pottereita tehtiin pitkälti samalla näyttelijäkaartilla peräti kahdeksan elokuvaa kymmenen vuoden aikana, vuosina 2001–2011. Ohjaajia mahtui matkan varrelle neljä: kahden ensimmäisen osan Chris Columbus, Azkabanin vangin Alfonso Cuarón, Liekehtivän pikarin Mike Newell sekä neljässä viimeisessä elokuvassa Harryn tarinan loppuun vienyt David Yates.

Elokuvasarja tutustutti katsojat velhojen ja noitien kouluun Tylypahkaan, sen maailmaan, oppilaisiin ja opettajiin. Harry Potter tovereineen kohtasi seikkailuja ja vastustajia. Sarja voi herättää oivalluksia katsojaryhmissä. Yksi salaisuus kirjojen ja elokuvien menestyksessä on niiden kyky saavuttaa katsojissa samastumisen elämyksiä. Tylypahka on kyllä hyvin erikoinen koulu, mutta oppilaat joutuvat kohtaamaan myös samoja kysymyksiä ja haasteita kuin tavallisten koulujen oppilaat. Niissä toistuvat oikean elämän monet kysymykset ja teemat, kuten toveruus, kilpailu, kateus ja oman aseman saavuttaminen. Luonnolliseen oikeustajuun vetoaa se, että kotonaan syrjitty orpo Harry saa tehtävän ja kasvaa sankariksi.

Näistä lähtökohdista katsojalle avautuu taikuuden ja fantasioiden maailma kaikkine seikkailuineen, Viistokujalta alkaen tutustuminen moniin vanhojen tarujen ja mytologioiden maailmaan. Niiden ja vastustajien kohtaamisessa on tarjolla kutsu monien elämänviisauksien ymmärtämiseen – mitä on elämän rohkeus. Tärkeitä teemoja elokuvissa  ovat myös pelko ja sen voittaminen sekä ikiaikainen hyvän ja pahan taistelu, vihollisen ja vaikeuksien kohtaaminen elämässä sekä lapsuuden taakse jättäminen ja menetyksiin sopeutuminen.

Monet symbolit ja ainekset mytologioista hyödynnetään elokuvissa. Lohikäärmeitä esiintyy useaan kertaan, käärmeet ja hämähäkit puhuvat. Eräänlainen Kerberos-hahmo näyttäytyy jättiläismäisen kolmipäisen koiran muodossa. Feenikslintu, kentaurihahmo ja ihmissusi kuuluvat myös olennaisena osana Harry Potter -maailmaan. Heti sarjan alkupuolella siirrytään ajassa taaksepäin. Taikamaailma on harvinaisen elävä lentävine autoineen, viisasten kivineen ja näkymättömyysviittoineen ja velhon kaikkivoipaisuus korostuu luudalla lentämisen ja seinien läpi menemisen muodossa. Yliluonnollisuus vallitsee Tylypahkassa heti alussa esimerkiksi liikkuvien taulun hahmojen, siirtyvien portaiden ja melkein päättömän Nickin hahmossa. Monet henkilöistä kokevat elokuvasarjan aikana muodonmuutoksia.  Harry kokee seitsenkertaistumisen, Marge-täti paisuu ja monet hahmot muuntautuvat myös eläimiksi.

Moninkertaisesti palkitun lavastajan Stuart Craigin pestaaminen merkittäväksi osaksi tiimiä oli tekijöiltä ratkaisevimpia ja onnistuneimpia valintoja. Craig oli ollut mukana elokuvien Gandhi, Valheet ja viettelijät, Englantilainen potilas ja Elefanttimies tuotannoissa. Yhdessä ohjaajien ja visuaalisesta ilmeestä vastanneiden työntekijöiden kanssa Craig loi kaikkiin kahdeksaan elokuvaan taikamaailman, jonka pariin halusi palata yhä uudelleen. Huomionarvoisen tärkeää lavastuksen kannalta oli Tylypahkan luominen linnamaisine kokonaisuuksineen, mutta myös arkisemmat miljööt kuten Likusteritie ja Weasleyn perheen kotitalo. Tarkkaa työtä vaativat myös velhoshakin toteutus, tällipajun pystyttäminen, kielletyn metsän suunnittelu ja salaisuuksien kammion rakentaminen. Täysikokoisten lavasteiden lisäksi taustakuvia varten valmistettiin myös pienoismalleja, joista Tylypahkan lisäksi yksityiskohtaisin oli Azkabanin vangissa nähtävä Tylyahon kylä. Talvisissa kohtauksissa Tylypahkan ylle ripoteltiin kristallisuoloa. Vaativia olivat myös taistelukohtaukset taikaministeriössä Feeniksin killan lopussa, joulutanssiaisten toteutus sekä Kolmivelhoturnajaisten lajit vedenalaisine sukelluksineen ja labyrintteineen.

Elokuvien suosion taustalla on nähtävissä myös Harry Potter -sarjan monipuolisuus. Elokuvat ovat paitsi jännittäviä, seikkailullisia ja vauhdikkaita myös selkeästi lasten ja nuorten elokuvia sisältäen Harryn kasvukertomuksen. Sekä näyttelijät että katsojat ovat kasvaneet päähenkilöiden mukana, osa ollen heidän kanssaan jopa samanikäisiä elokuvien ilmestyessä, mikä on vaikuttanut voimistaen samastumiskokemusta. Seikkailuiden taustalla esimerkiksi elokuvassa Harry Potter ja liekehtivä pikari ytimenä on yleismaailmallinen tarina aikuistumisesta, rakastumisesta, ihmissuhteiden kehittymisestä ja siihen kuuluvasta muutoksesta. Edistyessään, esimerkiksi Azkabanin vangissa ja David Yatesin neljässä viimeisessä elokuvassa sarja saa tummempia sävyjä huipentuen lordi Voldemortin ja Harryn väliseen taistoon. Kuitenkin elokuvat sisältävät synkempien tunnelmien välillä hieman kevyempiä vivahteita huispausotteluineen, kilpailuineen ja seikkailuineen tehden niistä viihdyttäviä, entistä vahvempia sadunomaisia kokonaisuuksia. Monet osat tuovat henkilögalleriaan uusia herkullisia henkilöhahmoja ja esittelevät taianomaisen ympäristön kummallisine olioineen. Kaiken kaikkiaan Harry Potter -kirjoja ja elokuvia yhdistää mahtava mielikuvituksen voima ja juonenkäänteet, jotka tempaisevat täysin mukaansa. Näin ollen menestys tulee saamaan jatkoa ja seuraavat sukupolvet löytävät velhopojan tarinan kiehtovana elämyksenä.

Joona Hautaniemi 30.10.2016