Yön tarinoita (2011)

Les contes de la nuit/Tales of the Night
Ohjaaja: 
Michel Ocelot
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
7
Kesto: 
84 min
Teemat: 
SATUJEN MAASSA
Kopiotieto: 
2K DCP
Lisätieto: 
usean kulttuurin läpi kuljettavista tarinoista koostuva siluettianimaatio
Ranskalainen animaatioveteraani Michel Ocelot osoittaa miten 3D voi toimia upeasti myös siluettianimaatioissa. Elokuvan Yön tarinoita (Les Contes de la nuit, 2011) kuusi tarinaa pohjaavat eri kulttuurien kansantarinoihin, joita yhdistää – upeiden värien ja 3D-kuvan ohella – taistelu epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Poika, tyttö ja ikääntyvä elokuvateknikko tapaavat öisin vanhassa elokuvateatterissa kertoakseen toisilleen tarinoita. Elokuvateatteri vaikuttaa hylätyltä, mutta paljastuu taianomaiseksi paikaksi – siellä tarinat heräävät hämmästyttävällä tavalla eloon. Ystävykset tutkivat vanhoja satuja ja kansantarinoita, piirtävät, keksivät ja pukeutuvat roolihahmoiksi yössä, jonka aikana mikä tahansa on mahdollista – velhot, haltijat, mahtavat kuninkaat, ihmissudet, neidot ja ritarit aloittavat seikkailunsa mitä mielikuvituksellisimmissa maisemissa.

Les Contes de la nuit on arvostetun ranskalaisen animaattorin ja käsikirjoittajan, Michel Ocelot’n upeissa väreissä hehkuva 3D-siluettianimaatio, joka koostuu kuudesta eri aikakausiin ja kulttuureihin sijoittuvasta tarinasta. Kirikou-animaatioillaan (Kirikou ja paha noita (1999), Kirikou ja viidakon eläimet (2005)) kansainvälistä mainetta ja kiitosta saavuttanut Ocelot ammentaa inspiraationsa eri kulttuuripiirien tarinoista. Les Contes de la nuit -animaation kertomukset ovat saaneet innoituksensa afrikkalaisista, amerikkalaisista, aasialaisista ja eurooppalaisista kansantaruista.

Ocelot on aina käyttänyt elokuvissaan viimeisintä teknologiaa, kuten tietokonegrafiikkaa. Les Contes de la nuit on animaatiomestarin ensimmäinen kokonaan 3D-muotoon kuvattu elokuva. Ocelot arvostaa erilaisia tekniikoita ja muistuttaa, että ne ovat kaikki välineitä tarinankertomiseen. 3D-siluettitekniikka on Ocelot’n mukaan itse asiassa eräänlainen paluu vanhoihin tekniikoihin – joihin hän aikanaan animaation tekemisessä ihastui, ja joiden hyödyntämiseen ei tarvittu isoa budjettia vaan innostusta ja käsityötaitoa – kuten pala-animaatioon. 3D palautti jälleen vanhan tekniikan taianomaisuuden: Ocelot kertoo haukkoneensa hämmästyneenä henkeään kuin lapsi nähdessään ensimmäiset 3D-kuvat.

Siluettitekniikasta Ocelot toteaa muun muassa seuraavaa: ”Tässä tekniikassa on jotakin samaa kuin egyptiläisessä taiteessa. Yksinkertaistamalla äärimmäisyyteen asti, säilyttämällä vain puhtaimmat muodot, egyptiläiset tavoittivat suurimman kauneuden. [...] Juuri tästä perusolemuksesta pidän siluettitekniikassa. Mitä tahansa sillä haluaa esittää, tuloksena on voimakas kuva, joka tuottaa äärimmäisen vaikutelman verkkokalvolla.” Näissä kuvissa ”ei-mikään”, se mitä ei nähdä, yhdistyy valoon.  

Ocelot haluaa animaatioillaan inspiroida lapsia ottamaan kynät, paperit ja sakset esiin, keksimään omia tarinoitaan ainaisen television tuijottamisen sijaan. Hänen animaationsa eivät kuitenkaan viehätä pelkästään lapsia, vaan elokuvateatterit ympäri maailmaa täyttyvät kaikenikäisistä ihmisistä.

Ocelot’n elokuvien sankarit taistelevat vallan väärinkäyttöä ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Ystävyys, rakkaus ja kuolema ovat kantavia teemoja. Les Contes de la nuit kertoo myös tytön ja pojan kohtaamisen ikuisesta kauneudesta. Se on myös puheenvuoro luonnon, taiteiden sekä erilaisten kulttuurien monimuotoisuuden ja kauneuden puolesta. Ocelot’lle elokuvateatteri on eräänlainen taikalaatikko, ja taikalaatikon sisällä on aarre odottamassa löytäjäänsä.   

Joel Kinnunen 11.9.2011. Lähde: Berliinin elokuvajuhlien lehdistömateriaali.