Taksikuski (1969)

Ohjaaja: 
Veikko Kerttula
Henkilöt: 
Antti Litja, Martti Pennanen, Harri Nikkonen, Kirsti Kemppainen, Ville Salminen, Sylva Rossi
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
92 min
Teemat: 
ANTTI LITJA
Lisätieto: 
käsikirjoitus Veijo Meri romaanistaan Peiliin piirretty nainen • 2K DCP (KAVI 2015)
Suomalaisen tv-elokuvan hienoimpiin saavutuksiin kuuluva Taksikuski (1969) on Veikko Kerttulan ohjaus MTV:lle. Pohjana ovat Veijo Meren Peiliin piirretyn naisen tarinat, jotka tapahtuvat yhden yön ja aamun aikana. Toiminnan keskiössä on Antti Litjan ajama taksi.

Veijo Meren romaaniin Peiliin piirretty nainen (1963) perustuva Taksikuski sai ensimmäisen palkinnon Hollywoodin kansainvälisillä tv-elokuvafestivaaleilla vuonna 1969. Veikko Kerttulan sovittaman ja ohjaaman elokuvan käsikirjoitus on yhdistelmä romaanista ja kuunnelmasta, mutta käsittelyltään dokumentaarisempi kuin alkuperäinen kirjallinen teos.

Taksikuski on tarina tapahtumista, joita vuokra-autoilija Eino Kalevi Ketola joutuu kokemaan erään viikonlopun aikana Helsingissä ja Lohjan suunnalla. Eino liikkuu tyttöystävänsä Eilan ja alivuokralaisensa Kososen ja Penan kanssa Helsingissä; miehet ovat menossa saunaan. Sattumalta Eino joutuu kyyditsemän kahta niinikään saunaan matkalla olevaa humalaista – insinööriä ja kirjailijaa. He suuntaavat kulkunsa taiteilija Kukkakosken huvilalle, jonne paikallistuu elokuvan kulminaatiojakso; nousuhumalan vaihtuminen laskuun. Elokuvan ajallisena rinnakkaisjaksona on yllättäen yksin jääneen Eilan kuljeskelu yöllisessä Helsingissä.

Veijo Meri sanoo, että hän yritti Taksikuskissa kuvata kaikkea niin häiritsemättä ja läheltä, että voisi nähdä ja näyttää, kuinka elämää syntyy joka hetki ja joka paikassa.

Tarinan taksikuskina nähdään Antti Litja ja Eilana Kirsti Kemppainen. Ohjaaja Veikko Kerttula sai elokuvasta valtion taiteilija-apurahan vuonna 1969.

– Oy Mainos-TV-Reklam Ab tiedote (8.10.1985)

Vuoden 1985 uusinnan yhteydessä Jukka Kajava kirjoitti arvion otsikolla ”Elämänmakuinen Taksikuski” pohtien mitenhän tv-elokuvan mahtaa käydä, kun siitä on poistettu peräti parikymmentä minuuttia. ”Ensiesitysvaiheessa 16 vuotta sitten Veikko Kerttulan dramatisoima ja ohjaama televisionäytelmä noteerattiin sekä voitoksi että tappioksi, mutta ennen kaikkea voitoksi.”

”Osaavinta ja tehokkainta tv-teatteria tässä humalaisessa suomalaisessa vaellustarinassa tekijvät kuvaajat – Raimo Leskinen ja Reijo Hassinen – sekä näyttelijät.”

”Antti Litjan taksikuskin vankka syrjästäkatsojan rooli toteutuu ehyesti. Ritva Ahosen näyttelemä ikäneito kasvaa esityksen myötä ilmaisemaan ahtaan elinympäristön synnyttämää ristiriitaisuutta unohtumattomasti. Kirsti Kemppaisen Eilan avoimuus säteili jo vuonna 1969 mielenkiintoisen näyttelijän karismaa.”

”Moitteen sijaa löytyi itse dramatisoinnin rönsyilevyydestä. Peiliin piirretty nainen -romaani on Taksikuskin pohja, ja sen monikerroksisuus ei oikein pääse tv-esityksessä näkyviin, vaikka Kerttula yrittääkin ankarasti, kaikkea mahdollista mukaan tuoden.”

Taksikuskista tuli hieman ylirunsas ja keskittämätön draama, jos kohta vireeltään voimakkaasti elämänmakuinen. ja kun teosta vertaa MTV-teatterin nykyisiin hataruuksiin, niin onhan Taksikuski sentään kunnianhimoista  taidetta.”

– Jukka Kajava (Helsingin Sanomat, 8.10.1985) AA 6.5.2015

VEIKKO KERTTULA (s. 23.7.1940) on suomalaisen television lahjakkaimpia ohjaajia. Ennen Taksikuskia hän oli ollut ohjaajana sarjoissa Me Tammelat (1965–1968) ja Kunnon sotamies Shvejkin seikkailuja (1967–1968). Merkittäviin kirjoihin perustuvia tv-elokuvia olivat myös Kämppä (1970 / Alpo Ruuth), Se tavallinen tarina (1972 / Hannu Salama) ja Simpauttaja (1975 / Heikki Turunen). Veijo Merta Kerttula on filmannut ahkerasti, mukana usein Litja.

VEIKKO KERTTULA: OHJAAJAN SANA

Veijo Meren vuonna 1963 ilmestynyt romaani Peiliin piirretty nainen on varmasti sodanjälkeisen suomalaisen kirjallisuuden huippuja, luultavasti yksi vuosisadan klassikoista. Samasta aiheesta Veijo Meri kirjoitti vuonna 1967 kuunnelman Taksikuski, joka varsinkin yksityiskohdissaan tarkasti noudattelee romaanin tekstiä. Sen näkökulma ja painopiste on kuitenkin hieman erilainen. Tiivistäminen on pakottanut karsimaan romaanin rakenteelle ominaisia rönsyjä ja useiden henkilöiden kokemuksia, ja taksinkuljettaja Einosta on tullut keskeisempi henkilö kuin romaanissa. TV-elokuvan käsikirjoitus on yhdistelmä kuunnelmasta ja romaanista. Televisiossakin Taksikuski on nimenomaan Einon kokema tarina, mutta siihen on pyritty ottamaan mukaan romaanin visuaalisia aineksia ja jonkin verran muidenkin henkilöiden taustaa. Erikoisesti Otto Kukkakosken tragedia on mukana laajempana kuin kuunnelmassa, jossa sen syyt jäävät yksiselitteisemmiksi ja suoraviivaisemmiksi.

Taksikuski on tarina niistä tapahtumista, joita vuokra-autoilija Eino Kalevi Ketola joutuu kokemaan erään viikonlopun aikana. Tapahtumat kuljettavat häntä Helsingissä ja Lohjan suunnassa, ja hän kuljettaa autoa väsymykseen asti. Eino liikkuu tyttöystävänsä Eilan ja alivuokralaistensa Kososen ja Penan kanssa Helsingissä, on saunaan menossa mutta joutuu sattumalta kyyditsemään kahta humalaista, jotka myös ovat menossa saunaan ”mutta ei tommoseen kusiputkaan”. Humalaiset osoittautuvat kirjailijaksi ja insinööriksi, jotka ovat menossa maalle Oton luo. Otto Kukkakosken huvilalla tapahtuu elokuvan kulminaatiojakso: nousuhumala vaihtuu laskuun. Ajallisena rinnakkaisjaksona ovat yllättäen yksin jääneen Eilan törmäilyt Helsingissä. Tarinan lopussa Eino ja Eila tapaavat toisen kerran viikonlopun kokemuksiaan rikkaampina ja ajautuvat hätäiseen, peruuttamattomaan ja inhimilliseen ratkaisuun. ”Einon nopea mieli on kokenut järkytyksen, jolla saattaa olla pysyvät seuraukset, sosiaalisesti hyväksytyt ja aikaa myöten tasaannuttavat”, kuten Meri asian ilmaisee.

Rakenteeltaan Taksikuski ei kenties ole otollisimmillaan televisiossa: se ei yritä ottaa katsojaa mukaansa, vaan kerää lankoja sieltä täältä näennäisen hajanaisesti ja valmistuu kokonaisuudeksi vasta viimeisten sanojen ja kuvien mukana. Se ei ole tiedonvälittäjä vaan taideteos, mutta uskon silti sillä olevan tehtävänsä televisionkin kentässä. Se kertoo elämisestä ja kokemisesta elämän omalla rytmillä, osoittelematta.

Kuunnelman saatekirjeessa Meri sanoo: ”Kuvittelen, että tämä täytyisi ottaa dokumenttijuttuna niin räikeänä ja realistisena kuin suinkin.” Todellisuuden tuntuun olemme televisiossakin pyrkineet mahdollisimman pitkälle, mitään itsenäistä kuvallista taideteosta emme ole halunneetkaan luoda. Lähinnä kai voidaan puhua luettavaksi kirjoitetun taideteoksen muuntamisesta televisiossa katseltavaan muotoon. Tällainen siirtyminen toiseen ilmaisumuotoon ei tietenkään pysty siirtämään alkuperäisteoksen vaikutusta samanlaisena. Jokin kuva saattaa luettuna olla loistava; jos se toteutetaan, huomataankin, että hienous perustuukin jokapäiväisen kuvan erinomaiseen kirjalliseen ilmaisuun. Samoin saattaa jokin tilanne muuttua hyvinkin arkipäiväiseksi kirjailijan ja lukijan kuvitteluhalunjäätyä kokemistapahtumasta pois elokuvakameran mennessä tapahtumien keskelle. Tämä lienee se asia, joka on tehnyt TV-elokuvasta dokumentaarisemman kuin alkuperäisestä kirjallisesta taideteoksesta, ja uskoakseni Taksikuski toimii parhaiten televisiossa juuri todellisuuden kuvauksena.

Osiltaan juuri dokumentaarisuuden vuoksi Taksikuskin rooleihin on yritetty löytää ainakin ykköskanavalla harvemmin käytettyjä näyttelijöitä. Einoa näyttelee Antti Litja Tampereen Työväen Teatterista, Eilana tekee televisiodebyyttinsä Kirsti Kemppainen teatterikoulusta. Oopperalaulaja Harri Nikkosen jykevä hahmo muodostaa kuvaa eräästä suomalaisen kirjailijan prototyypistä jotenkin Sillanpään – Salaman – Rintalan tapaan. Pikkuporvarillisen insinöörin roolin esittää Tampereelta Helsinkiin siirtynyt Martti Pennanen. Ville Salminen vanhana taiteilija Kukkakoskena tekee aikaisemmista rooleistaa hyvinkin paljon poikkeavan näyttelijätyön. Lisäksi on mukana näyttelijöitä eri puolilta Suomea.

Kaikki Taksikuskin henkilöt ovat omalla tavallaan kontaktittomia lukuunottamatta jotakin pikkutyttöä, mutta ”nuo tuollaiset pienet ovatkin paljon vanhempia kuin me ja elävät niin kuin ikuinen olento ainakin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä lyhyaikaisemmaksi tulee; kun tulee tarpeeksi vanhaksi ja tekee voileivän, syö sen  kuin tappaisi sen”. Vanheneminen, sopeutuminen ja tarpeettomaksi muuttuminen ovat keskeisiä asioita Taksikuskin ongelmakentässä. Tapahtumat kuljettavat tavallisia, tarkoituksettomia ihmisiä sattumanvaraisesti vuoteeseen, itsemurhaan, kotiin, naimisiin ja saunaretkelle. Lähtökohtatilanne on hyvin selkeä ja valmis: ”On kesäinen lauantai Helsingissä, iltapäivä. Eila oleilee vanhempiensa sekatavarakaupassa ja odottaa, että Eino sieppaisi hänet autoonsa ja veisi. Heillä on tiedossa yhteinen ilta.” Sitten alkaa tapahtua.

– Katso 39/1969 (22.–28.9.1969)