Synecdoche, New York (2008)

Ohjaaja: 
Charlie Kaufman
Henkilöt: 
Philip Seymour Hoffman, Catherine Keener, Samantha Morton
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
norske texter
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
124 min
Teemat: 
PHILIP SEYMOUR HOFFMAN 1967-2014
”I wanna do something important while I’m still here”, päähenkilö Caden Cotard toteaa Charlie Kaufmanin omaleimaisessa, melankolisessa elokuvassa Synecdoche, New York (2008). Philip Seymour Hoffman esittää elämäntyönsä nielaisemaa teatteriohjaajaa, joka rakentaa New Yorkin pienoismallia suureen varastoon. Hoffman pääsi elokuvassa ottelemaan upeiden naisnäyttelijöiden, mm. Samantha Mortonin ja Catherine Keenerin kanssa.

Synecdoche, New York on yksi vuoden parhaista elokuvista; se, joka on sydäntäni lähinnä. Sen esikoisohjaaja Charlie Kaufman tunnetaan sellaisten epätodennäköisten Hollywood-elokuvien kuin Elämäni John Malkovichina, Adaptation – minun versioni ja Tahraton mieli käsikirjoittajana. Synecdoche on niin hienovaraisen tunteen siivittämä romanssi, että on pienoinen shokki, että se on päässyt studiolevitykseen.

Synecdoche kertoo teatterijohtaja Caden Cotardista (Philip Seymour Hoffman: hänen jokainen hengenvetonsa huokuu epätoivoa), joka on onnettomasti naimisissa lahjakkaan taiteilijan Adele Lackin (Catherine Keener) kanssa. He elävät Schenectadyssa, New Yorkissa, nelivuotiaan tyttärensä Oliven (Sadie Goldstein) kanssa. Tarinan alkaessa tämä käsittelee tyynen rauhallisesti radioaktiivisen vihreää jätöstä.

Perhe asuu "hauraalta tuntuvassa kodissa". Sanat osuvat kohdalleen, vaikka niitä käyttikin Arthur Miller kuvaillessaan Willy Lomanin kotia. Caden ohjaakin parhaillaan Kauppamatkustajan kuolemaa, ja sen tulkintaideana on, että kaikki näyttelijät ovat nuoria. Tragedia piilee siinä, että nähdessään nuoret kasvot yleisö tiedostaa, että heidätkin murskataan ajan mittaan kuten Willy. Miller kirjoitti, että Willyn kotia ympäröi "todellisuudesta nousevan unelman ilmapiiri". Kaufman ei siteeraa noita sanoja, mutta ne ovat elokuvassa läsnä kuitenkin.

Kauppamatkustajan kuolema on jättimenestys, mutta kaikki muu hajoaa kappaleiksi. Adele jättää Cadenin ja vie Oliven mukanaan Berliiniin, jossa hänestä tulee maalaritähti. Caden oudoksuu haavoja ruumiissaan ja lääkemainosta, jossa hän näyttää esiintyvän. Terapeutilleen hän kertoo haluavansa luoda jotakin "suurta, totta ja kovaa. Haluan lopultakin panna oman itseni likoon."

Caden onnistuu luomaan jotakin suurta, totta ja kovaa, mutta toiveen loppuosa on vaikeampi toteuttaa. Monien muiden asioiden rinnalla Synecdoche on elokuva aitoudesta, myös aidon minuuden etsinnästä epäaidossa maailmassa. Fantastisessa, mahdottoman valtavassa varastossa Caden alkaa harjoittaa kymmeniä, satoja, lopulta tuhansia näyttelijöitä. Clairesta (Michelle Williams), joka oli esittänyt rouva Lomania, tulee Cadenin uusi vaimo.

Varastossaan Caden rakentaa jäljitelmän maailmastaan vuorosana vuorosanalta, esiintyjä esiintyjältä, kunnes fiktion ja ei-fiktion rajat hämärtyvät. Kuten oikeankokoinen kartta Borgesin novellissa "Tieteellisestä tarkkuudesta" representaatio alkaa muistuttaa todellisuutta siinä määrin, että se voi korvata sen. Jean Baudrillard käytti Borgesin tarinaa simulakrumin käsitteensä vertauskuvana, ja Caden antaakin tuotantonsa nimeksi Simulacrum. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa, huokaisee Cadenin tyttöystävä Hazel (Samantha Morton). Mutta ei tunnu ymmärtävän Cadenkaan, joka rakentaa toista maailmaansa niin suurella tarmolla, että unohtaa elää ensimmäisessä.

Niin varma kuin Kaufmanin ote onkin tarinaan, jossa ajan, tilan ja kerronnan säännöt luisuvat käsistä, Synecdoche on yhtä suuressa määrin sydämen tuskanhuuto kuin luovan mielikuvituksen juhlaa. Elää tässä ja nyt, maailmassa sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin haluamme sen kuvitella, on yksinkertainen ajatus, mutta se on ainoa ajatus, joka on kaiken työn ja tuskan ja vaikutuksen ahdistuksen arvoinen. Elämä on unta, mutta ainoastaan nukkujille.

– Manohla Dargisin mukaan ("Dreamer, Live in the Here and Now", The New York Times, 23.10.2008) AA 29.5.2014