Muistoja alikehityksen ajoilta (1968)

Memorias del subdesarrollo/Minnen från underutvecklingens tid
Ohjaaja: 
Tomás Gutiérrez Alea
Henkilöt: 
Sergio Corrieri, Daisy Granádos, Eslinda Núñez
Maa: 
Kuuba
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
98 min
Teemat: 
50 VUOTTA SITTEN: VUOSI 1968
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Edmundo Desnoesin romaanista
Kuubalaisen Tomás Gutiérrez Alean pääteos, Edmundo Desnoesin romaaniin perustuva Muistoja alikehityksen ajoilta (1968), oli aistillinen ja monitasoinen tutkielma vieraantuneesta intellektuellista vallankumouksen aikakaudella. Eräässä kohtauksessa päähenkilö kohtaa Desnoesin ja Gutiérrez Alean ICAIC:in studiolla.

Tomás Gutiérrez Alea (s.1928-1996) oli koulutukseltaan lakimies. Oppiarvon saatuaan hän opiskeli elokuvaa Rooman "Centro Sperimentalessa". Ensimmäisen pitkän elokuvansa Historias de la Revolucion hän teki heti vallankumouksen jälkeen. Kuten Espinosan Joven Rebelden tapauksessa on helppo ymmärtää miksi filmi oli tehty: säilyttämään eräänlaista romanttista vallankumouksellista henkeä kansassa. Muuten filmi on vähän hidas, ja työläs saamaan pointteja esiin. Vasta 1966 Manuelassa Humberto Solas pystyi käsittelemään guerrilla-aihetta romantisoimatta ja kääntämään sen toimivaksi elokuvaksi.

Memorias del subdesarrollo on eräässä mielessä Alean ja ICAIC:n ensimmäinen täysi kokoillan näytelmäelokuva. Se on Kuuban Le Beau Serge/Ystävykset (Chabrol, 1958) siinä mielessä, että sen jälkeen kuubalainen elokuva ei ole ollut sama kuin ennen. Ennen Memoriasta saatettiin sanoa: "Ottaen huomioon, että se oli tehty Kuubassa…" Näin ei voi enää sanoa. Elokuvallaan Alea on alkanut toteuttaa sitä mitä hän kerran sanoi: "Olen kuubalainen ja elän Fidelin aikakaudella, siinä on urotyön mahdollisuus."

Mao Tse Tung kysyi 1963: "Eikö ole irvokasta, että monet kommunistit innolla kannattava feodaalista ja kapitalistista, mutteivät sosialistista taidetta?" Viidennellä elokuvallaan Alea on vastannut kysymykseen oikein. Memorias del subdesarrollo ei ole vain elokuva, joka on voitu tehdä vain Kuubassa (eikä pelkästään Floridan ja lokakuun kriisin takia); ensimmäistä kertaa Kuuban kansalainen-Alean poliittiset ja filosofiset ajatukset kytkeytyvät taiteilija-Alean ajatuksiin, joita hänen ei tarvitse lainata Buñuelilta eikä keneltäkään muultakaan. Hän pystyy tekemään elokuvia, jotka ovat täysin ja lujasti hänen omiaan.

Alean filmissä, kuten kaikissa kiinnostavissa filmeissä, on useita aiheita. Yksi niistä on kirjailija, jolla ei ole mitään kirjoitettavaa, ei niinkään siksi, että hän olisi lahjaton – kuka tahansa voi kirjoittaa, jos hänellä on aihe, jonka hän on kokenut syvästi – vaan siksi, että porvarillisena talonomistajana, joka elää eräänlaisella Kuuban hallituksen maksamalla vuokralla, Sergio ei kykene osallistumaan ympäröivään elämään. Sergio on klassinen sivullinen, ja kuten Alea sanoo, valtiolla joka haluaa jäädä eloon ei ole varaa pitää kovin suurta joukkoa sivullisia keskuudessaan. Filmissä on huomionarvoinen, lokakuun 1962 kriisin aikaan sijoittuva kohtaus. Kuuba valmistautuu ottamaan vastaan minkä tahansa hyökkäyksen; ympäri maata järjestetään kuumeisesti kansallista puolustusta. Varhain aamulla Sergio seisoo ylellisen asuntonsa kuistilla Havannassa ja katselee kiikarilla, kun raskaasti aseistetut autot ja tankit ajavat ohi samalla, kun sotilaat vastapäisen talon katolla asettavat paikoilleen ilmatorjunta-aseita. Ja tämä – kansan valmistautuessa taisteluun sivullinen katsoo heitä kiikarilla – sanoo kaiken mitä on sanottavaa.

– Andi Engel, Sight & Sound (Autumn 1969)