Waltz with Bashir (2008)

Vals im Bashir/Waltz with Bashir
Ohjaaja: 
Ari Folman
Maa: 
Israel/Saksa/Ranska/USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
90 min
Teemat: 
ELOKUVAN HISTORIA K2014
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
animaatio Israelin hyökkäyksestä Beirutiin vuonna 1982
Israelin elokuvataide on johdonmukaisesti purrut sitä ruokkivaa kättä ja asettunut nationalistista politiikkaa vastaan. Ari Folman teki elokuvastaan Waltz with Bashir (2008) järisyttävän tilityksen kristittyjen falangistien toimittamasta Sabran ja Shatilan verilöylystä Beirutissa vuonna 1982. Ilmaisukeinona oli tosipohjainen animaatio.

Ari Folmanin synkeän omaperäinen Waltz with Bashir on dokumenttielokuva, joka on mahdollista käsittää, saati sietää, vain animaationa. Folmanin nuorisokuvaus Saint Clara edusti maagista realismia ja 1990-luvun israelilaisen kärkeä. Nyt Folman on luonut ankaran, syvästi henkilökohtaisen fantasmagorian Israelin joukkojen invaasiosta Libanoniin vuonna 1982. Elokuvan nimi viittaa karismaattiseen Bashir Gemayeliin, jonka johdolla kristityt falangistijoukot liittoutuivat Israelin kanssa.

Waltz with Bashir on kuvitettua suullista historiaa, joka perustuu Folmanin armeijatovereistaan tekemiin haastatteluihin ja yhdistää unia heidän epätäydellisiin tai ristiriitaisiin muistoihinsa. Elokuva käynnistyy kuolaavan koiralauman riehuessa öisessä Tel Avivissa. Tämä on erään Folmanin ystävän toistuva painajainen. Hänen tehtävänsä libanonilaisessa kylässä oli ollut vaientaa koirat, koska "he tiesivät, että olisin kykenemätön ampumaan ihmistä". Yksi uni palauttaa mieleen toisen.

Folman väittää unohtaneensa kaiken sodanaikaisista kokemuksistaan, mutta hänen untaan häiritsee näky alastomista sotilaista, joilla on yllään vain tuntolaatat ja Uzit ja jotka harhailevat zombiemaisesti merestä Beirutin loisteliaalle hotellivyöhykkeelle. Torjuttu palaa hätkähdyttävän raivokkaasti.

Vaikka Waltz with Bashir on paikoin hyvin eksplisiittinen sodan kauhujen kuvaus, pääaiheena on trauman muisto, ja projektissa on terapeuttinen näkökohta, mikä ei ole yllättävää ottaen huomioon, että Folman oli pääkäsikirjoittaja suositussa israelilaisessa tv-ohjelmassa BeTipul, josta tuli esikuva HBO:n psykoanalyyttiseen draamaan Terapiassa (In Treatment). Folmanin uni havahduttaa hänet herättämään analyytikkoystävänsä aamulla puoli seitsemältä, ja analyytikon rohkaisemana hän alkaa jäljittää armeijatovereitaan voidakseen elvyttää tai jopa istuttaa uudelleen omia sotamuistojaan.

Hallitsematon pelko sulautuu suuruudenhulluuteen. Panssarivaunu vyöryy libanonilaiseen kaupunkiin. Se murskaa muitta mutkitta pysäköityjä autoja ja peruuttaa taloihin, kunnes sen komentaja ammutaan, missä vaiheessa sotilaat jättävät aseensa ja pakenevat paniikin vallassa. Entinen sotilas muistelee pelonsekaista näkyään kauniista jättinaisesta, joka nousi merestä ja antoi hänen kellua itseään vasten samalla kun kuljetusvene paloi poroksi. Todellinen kokemus on tuskin vähemmän fantastista. Ylläkön ainoa eloonjäänyt kyyristelee tuntikausia kiven takana kunnes hän ui etelään pimeyden turvin ja paiskautuu rantaan. Sieltä hänet löytää hänet hylännyt rykmentti.

Max Richterin pahaenteisen sotaisan musiikin virittämässä Waltz with Bashirissa on synkkää vierauden tunnetta ja omaperäisen vieraantunutta visuaalista ilmettä. Lähes yksivärisen animaation paksut ääriviivat kylpevät usein oudossa keltaisessa valossa. Folman on sanonut, että hänen dokumenttielokuvansa oli aina tarkoitus olla pitkä animaatio – ensimmäinen Israelissa. Haastattelut järjestettiin ja videoitiin, ja animaatio perustuivat videomateriaaliin; rotoskooppia ei käytetty.

Perusjännite kertautuu kautta koko elokuvan. Monimielisyys on Waltz with Bashirin rakenneperiaate. Vuoden 1982 Libanon sulautuu paitsi nyky-Israeliin myös aikaisemman sukupolven muistoihin toisesta maailmansodasta. Sodan houreenomaisuutta korostaa kotirintaman surreaalinen läheisyys taistelukenttään sekä Tel Avivissa että Beirutissa, jossa Israelin sotilaat kohtaavat tarkk'ampujien tulituksen siviilien seuratessa heitä hotellien terasseilta.

Ratkaisematon kysymys Folmanin syyllisyydestä on sekä henkilökohtainen että yhteiskunnallisesti oireellinen – kummaltakin kannalta se on myös Israelin sisäinen kysymys. Waltz with Bashir eskaloituu vääjäämättä Sabran ja Shatilan pakolaisleirien verilöylyyn, hirmutekoon, jonka Israelin armeija passiivisuudellaan mahdollisti vaikka ei toimeenpannut, ja jonka Folman uskoo torjuneensa mielestään mutta ei koskaan kokeneensa. Kytkiessään palestiinalaisten teurastuksen Folmanin vanhempien kokemukseen Auschwitzissa ohjaajan analyytikkoystävä huomauttaa, että "verilöyly on kulkenut kanssasi kuusivuotiaasta saakka".

Viimeisten kouristuksenomaisten minuuttiensa aikana Waltz with Bashir siirtyy graafiseen uutiskuva-aineistoon ja rikkoo subjektiivisen lumouksen televisiokuvien täydellä, kauhealla painolla, joka rakentaa kollektiivista muistia.

– J. Hobermanin mukaan (Village Voice, 24.12.2008) AA 15.4.2014