Katkera paluu (1978)

Coming Home/Bitter hemkomst
Ohjaaja: 
Hal Ashby
Henkilöt: 
Jane Fonda, Jon Voight, Bruce Dern
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Waldo Salt • kuvaus Haskell Wexler
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K18
Kesto: 
129 min
Teemat: 
HAL ASHBY
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Vietnamin sotaa käsittelevää Katkeraa paluuta (1978) on kuvattu Ashbyn henkilökohtaisimmaksi elokuvaksi. Viidakkosodan sijaan elokuva keskittyy kaukaisen sodan vaikutuksiin kotirintamalla. Laatuelokuva sai peräti kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, palkinnot saivat Wexler ja näyttelijät Jane Fonda sekä Jon Voight.

1970-luvun lopussa Vietnamin sotaa käsittelevä aihe ei ollut Hollywood-elokuvissa mikään ihme. Sodan aikana isänmaallisten elokuvien esittäminen on toki tuttua kauraa, mutta yllättäen tappiollisesta Vietnamin sodasta muodostui yksi niistä sodista, joista media ei pääse eroon. Painopiste oli aluksi televisiossa, mutta elokuva tuli mukaan vuosikymmenen lopulla: Katkeran paluun lisäksi Vietnamin jälkiselvittelyistä mainittakoon Oscareita napsineet Kauriinmetsästäjät (The Deer Hunter, 1978) ja Ilmestyskirja. Nyt! (Apocalypse. Now!, 1978). Loppua Vietnam-elokuville ei näy.

Mikään näistä ei ollut tavallinen sotaelokuva. Mutta Katkerassa paluussa ei ole yhtään taistelukohtausta eikä lainkaan edes rintamakuvausta. Elokuva keskittyy täysin "kotirintamaan" tai oikeammin sen puuttumiseen ja sodan seurauksiin kaikilla tasoillaan: polttopisteessä ovat ihmisten tunteet sotaa sekä sotaa käynyttä maataan kohtaan, toimijoita itseään ja heidän lähipiiriään kohtaan. Erityisesti kyse on niistä tuskallisista seuraamuksista, joita sodat tuovat tullessaan.

Kun majuri Robert Hyde (Bruce Dern) palaa sotimaan, hänen vaimonsa Sally Hyde (Jane Fonda) alkaa etsiä mielekästä tekemistä ja etsiytyy vapaaehtoiseksi veteraanisairaalaan, joka on täynnä fyysisesti ja henkisesti rampaantuneita. Yksi potilaista on Luke Martin (John Voight), poikkeuksellisen selvästi systeemiä kohtaan tunnettua vihaa ja katkeruutta täynnä oleva veteraani. Sally ja Luke tuntevat toisensa kouluajoilta, mutta uuden kontaktipinnan luominen ei ole helppoa: aluksi Luke ei lämpene ja kun suhde lopulta kehittyy, Sallyn elämä muuttuu, eikä edes miehen paluu sitä muutosta estä. Tapahtumia tulkitessa on syytä viritellä myös sen poliittisia ulottuvuuksia.

Katkera paluu on aidosti sodanvastainen, liberaalinäkökulmasta tehty. Se tyypittelee surutta henkilöhahmonsa, Robert on konservatiivinen, järjestelmän alistama yksilö, joka elää sodalle ja sen kunnialle, ja joka rakastaa ja rakastelee vaimoaan nimenomaan vaimona, ei rakastajana tai ystävänä. Luke taas on tunteita täynnä, niissä rehellinen, systeemin vainoama, aidon intohimoinen ja tietää tarkoin miten naista miellytetään: naisen orgasmia on harvoin näytetty näin vetoavasti valkokankaalla, rakastelun esittämisessä valkokankaalla elokuva vetää vertoja jopa Nicholas Roegin Kauhunkierteelle.

Katkera paluu sai peräti kahdeksan Oscar-nimitystä ilmestymisvuonnaan. Näyttelijäohjauksen mestari Hal Ashby todisti maineensa oikeaksi: Jane Fonda ja Jon Voight palkittiin näyttelijäsuorituksistaan, kolmas palkinto tuli parhaasta käsikirjoituksesta. Näinä digikuvauksen aikoina on haastavaa seurata kuinka loistavasti Haskell Wexler hallitsee valoisuudet ja hämärät.

– Jari Sedergren 9.2. 2004