Muumipeikko ja pyrstötähti (1992)

Comet in Moominland/Kometen kommer/Tanoshii Moomin ikka: Moomin-dani no suisei
Ohjaaja: 
Hiroshi Saito
Maa: 
Alankomaat/Japani
Tekstitykset: 
puhumme suomea/svenska texter
Ikäraja: 
S
Kesto: 
75 min
Teemat: 
SUURI LUKUSEIKKAILU
PIKKUKINO
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
anime Tove Janssonin romaanista
Japanilainen Hiroshi Saiton anime Muumipeikko ja pyrstötähti (1992) perustuu klassiseen kalvoanimaatioon, ja tutut suomalaiset äänet, kuten Elina Salon Pikku Myy, tuovat hahmoihin aitoa temperamenttia.

Television rakastettu muumisarja sai tervetullutta jatkoa suomalais-japanilais-hollantilaisesta yhteistyöelokuvasta Muumipeikko ja pyrstötähti. Toisaalta on väärin puhua jatkosta, sillä kotimaisen muumibuumin ideanikkarin, Dennis Livsonin tuottama pitkä animaatio on tv-sarjaa huomattavasti kunnianhimoisempi projekti. Poissa ovat staattiset taustamaisemat – muumielokuva hemmottelee katsojiaan selluloidikalvoille tehdyillä piirroksilla, jotka saavat puut huojumaan ja lehdet lentelemään piirroshahmojen puuhien taustalla. Vertailun vuoksi kannattaa mainita, että siinä missä televisiosarjan 22-minuuttiseen jaksoon käytettiin 9000 piirrosta, reiluun 70-minuuttiseen niitä on mahtunut yli 40 000. Kaiken kaikkiaan elokuvan väriasteikko on vaikuttava; komeetan odotuksen pahaenteisyys hehkuu Muumilaakson taivaalla kerrassaan komeasti. Lopun upea komeettasyöksy kruunaa oivaltavan värien käytön.

Pyrstötähtitarinassa muumit ystävineen ovat perimmäisten kysymysten äärellä. Kesä ei tunnu ollenkaan tavanomaiselta, mikä saa Muumipeikon, Nipsun ja Pikku Myyn lähtemään vaikeakulkuiselle matkalle kohti tähtitornivuoren huippua. Onko maailmanloppu tulossa, aprikoivat muumit toivoen löytävänsä vastauksen retkeltään. Maailmanlopun visiot ovat mitä ilmeisimmin olleet myös Tove Janssonin mielessä hänen kirjoittaessaan kyseistä tarinaa heti kohta sodan jälkeen. Pyrstötähti ja atomipommi rinnastuvat mielessä lähes väkisin.

Japanilaisvoimin animoitu muumielokuva pysyttelee kaikeksi onneksi uskollisena alkuperäistarinalle. Vaikka lisähahmoja on ripoteltu matkan varrelle, ei niitä putkahtele kerronnan käänteisiin häiriöksi asti. Tutut suomalaiset äänet – etenkin Elina Salon loistavan temperamentikas Pikku Myy – antavat tarvittavaa särmää ulkomaisten animaattorien käsissä kovin pullamössömäisiksi piirtyneille ”muumifilosofeille”.

– Auli Jaatisen, Matti Apusen ja muiden lähteiden pohjalta OH