Kielot kuiskaavat kuolemaa (1961)

Ljuvlig är sommarnatten
Ohjaaja: 
Arne Mattsson
Henkilöt: 
Karl-Arne Holmsten, Folke Sundquist, Christina Carlwind
Maa: 
Ruotsi
Tekstitykset: 
suom. tekstit
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
104 min
Teemat: 
TRILLERI-RUOTSI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
käsikirjoitus Maria Lang romaanistaan
Ruotsalaisen rikoselokuvan keskeinen ohjaajanimi on Arne Mattsson (1919-1995), jonka työ jännityksen uranuurtajana on liian harvojen tiedossa. Vahva visualisti työskenteli kuningaskunnan johtavien dekkarikirjailijoiden kanssa. Maria Lang käsikirjoitti hänelle kaksi komisario Christer Wijk -romaaniensa filmatisointia, parhaana tunnelmallinen kesämysteeri Kielot kuiskivat kuolemaa (Ljuvlig är sommarnatten, 1962).

Nuori tyttö katoaa ruotsalaisessa pikkukaupungissa muutamia tunteja ennen häitään. Seuraavana aamuna hänet löydetään murhattuna ja häävieraisiin kuuluva rikoskomisario Christer Wijk saa tapauksen tutkittavakseen. Maria Langin salapoliisiromaaneille on tyypillistä keskitetty toiminta, hyvin piirretyt tyypit, taitavasti punottu juoni ja tunnelmallinen miljöö, mitkä piirteet tekevät hänen kirjoistaan hyvää aineistoa elokuvaan. Arne Mattssonin ohjaajauran parhaana vaiheena pidetään yleisesti 1950-luvun alkupuolta (Hän tanssi kesän, 1951; Salka valka, 1954), mutta myös 1960-luvun jännityselokuvissaan hän pystyi tekemään hiottua työtä.

Maria Langin alkuteoksen kiinnostavimmat puolet liittyvät rikoksen takana oleviin pimeisiin, väkivaltaisiin puoliin ihmisluonnossa. Silti kirja on "vain dekkari": luonnekuvia ei kehitellä, ne jäävät juonen koneiston sieluttomiksi nappuloiksi. Mattssonin elokuvassa sen sijaan nämä marionetit heräävät henkiin, ja loppukehittelyissä on aitoa dramaattista voimaa.

Tuttuun tapaansa Lang on sijoittanut tapahtumat pikkukaupunkiin ja tuttuun tapaansa myös Mattsson osaa vangita miljöön tehokkaasti kuviinsa. Atmosfääri elää vahvana. Uuden kuvaajansa Tony Forsbergin avulla Mattsson näyttää miltei rakastuneesti tallentavan pientä järveä rikkinäisine rantoineen ja kumaraisine, vääntyneine puineen. Pikkukaupungin idylliset kujat ja talot muodostavat erinomaisen kontrastin arvoituksellisille tapahtumille ja taitavasti ladatulle tunnelmalle. Kehittelyssä ei ole kuolleita kohtia, mutta kylläkin riittävästi pieniä harhaanjohtavia viitteitä epäilysten hajottamiseksi ja jännityksen ylläpitämiseksi. Henkilögallerian monet hahmot heräävät henkiin nopeasti mutta varmasti piirrettyinä ja tulkittuina. Eräät näyttelijäsuoritukset tekevät episodeista sinänsä nautittavia: Per Oscarsson originellina erakkona, Allan Edwall lyyrisenä kulkurina, Holger Löwenadler poliisina.

Robin Hoodin (1961) & Henry G. Gröndahlin (1962) mukaan