Uinu, uinu lemmikkini 2 (1992)

Pet Sematary 2/Jurtjyrkogården 2
Ohjaaja: 
Mary Lambert
Henkilöt: 
Edward Furlong, Anthony Edwards, Clancy Brown
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K18
Kesto: 
100 min
Teemat: 
JATKO-OSAHELVETTI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Uinu, uinu lemmikkini 2 jatkaa Stephen Kingin karmivimman romaanin tarinaa ilman kirjailijan panosta. Intiaanien hautausmaan kirot saa tällä kertaa tuta Edward Furlongin esittämä äitinsä menettänyt teinipoika. Alkuperäisen filmatisoinnin ohjaaja Mary Lambert teki toisesta osasta entistä hurmeisemman ja surumielisemmän. Lopussa soi jälleen Ramones.

Mary Lambertin ohjaama kauhuelokuva Stephen Kingin romaanista Uinu, uinu lemmikkini oli sen verran iso hitti, ettei jatko-osa tule mitenkään yllätyksenä. Yllättävää sen sijaan on se, että jatko on tällä kertaa huomattavasti alkuperäistä parempi, jännittävämpi ja tyylikkäämpi elokuva.

Ohjauksesta vastaa jälleen Mary Lambert, mutta Richard Outtenin käsikirjoituksessa on Kingiä vain perusidea vanhasta intiaanien hautausmaasta, jonne haudatut palaavat takaisin elävien pariin. Terminator 2:ssa debyyttinsä tehnyt Edward Furlong esittää nyt näyttelijä-äitinsä onnettomuudessa menettänyttä poikaa, joka joutuu aloittamaan uuden elämän eläinlääkäri-isänsä kanssa.

Alkuperäistä Uinu, uinu lemmikkiäni vaivasi tarinan toistoisuus ja liika luottamus erikoistehosteiden taikaan. Kakkosessa käsikirjoitus on taidokkaampi ja myös Lambert on oppinut läksynsä. Hän paneutuu henkilökuvien ja tunnelmien kehittelyyn aivan toisin kuin ykkösessä. Erikoistehosteita ja roiseja kauhukohtauksia ei ole suinkaan unohdettu, mutta niiden käyttöä on pohjustettu paremmin ja näin niiden tehokin on suurempi.

Villin fantasiapintansa alla Uinu, uinu lemmikkini 2 säilyttää koko ajan tiukan tuntuman hyvin todellisiin surun, menetyksen ja turvattomuuden tunteisiin. Se on kauhuelokuvaksi muunnettua surutyötä, joka muistuttaa, että elämistä on jatkettava, vaikkei läheisen ihmisen kuolemasta tuntisikaan toipuvansa.

– Tarmo Poussu, Ilta-Sanomat 26.2.1993. Antti Suonio 28.4.2018