Siniparta (1963)

Landru/Blåskägg
Ohjaaja: 
Claude Chabrol
Henkilöt: 
Charles Denner, Michèle Morgan, Danielle Darrieux, Hildegarde Neff
Lisähenkilöt: 
kuvaus Jean Rabier • lavastus Jacques Saulnier
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
109 min
Teemat: 
TAVERNIER: VOYAGE
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
English version
Claude Chabrolin Siniparta (Landru, 1963) oli hänen tulkintansa Chaplinillakin tutusta sarjamurhaaja-aiheesta. Käsikirjoituksen laati Françoise Sagan, ja Charles Dennerin vastanäyttelijöinä olivat Michèle Morgan (1920–2016), Danielle Darrieux (1917–2017) – ja Jean-Pierre Melville.

Claude Chabrolin Siniparta (Landru, 1963) on lähinnä balzacilainen tulkinta Chaplinillakin tutusta aiheesta elokuvassa Bluebeard (1948). Käsikirjoituksen teki ”Bonjour Tristesse” -romaanillaan (1954) maailmanmainetta saanut kirjailija Françoise Sagan, jonka ainoaksi elokuvakäsikirjoitukseksi tämä jäi, vaikka teatteriin näytelmiä toki syntyi useita.

Eletään suuren kuoleman aikaa ensimmäisessä maailmansodassa, ”veren ja terrorin elämää”, kuten porvarillinen sarjamurhaajamme toteaa etsiessään päivälehden henkilökohtaista-palstalta keskiluokkaisia morsianehdokkaita julmiin tarkoituksiinsa. On tietenkin selvää, että päähenkilö, Charles Dennerin esittämä Henri Désiré Landru on päällisin puolin säntillistä ja säädynmukaista elämää viettävä porvarillinen perheenisä, jolla on ranskalaisena lisukkeena rakastajattaria.

Ensimmäinen uhri on Danielle Darrieux (1917–2017), jonka tähtihetket Max Ophulsin draamoissa painuvat taka-alalle järkyttävissä loppukuvissa. Eurooppalaisia tähtihetkiä luovat myös oman uransa eri vaiheissa olevien näyttelijättärien esiintyminen – heitä ovat kohtalokkaissa rooleissaan Michèle Morgan (1920–2016), Juliette Mayniel (1936–), (Pietarissa syntynyt) Mary Marquet (1895–1979) ja Catherine Rouvel (1939–).

Hildegard Knef (1925–2002) sentään saksalaisena leskenä selviytyy pälkähästä, koska aselepo tulee, mutta edessä on vielä viimeisen tytön tarina, johon on sijoitettu intertekstuaalisia viitteitä elokuvaklassikoista. Viimeinen uhri, Stéphane Audran (s. 1932), meni naimisiin ohjaaja Chabrolin kanssa 1964: avioliitto kesti 16 vuotta.

”Rakastan kaikkea tervettä ja kaunista”, sanoo tasapainoa elämään kaikin keinoin hankkiva sarjamurhaaja, joka tappaa ainoastaan rahan vuoksi. Ihmisluonto on ”vain pieni salaisuus” sinun ja giljotiinin välilllä…

 - Jari Sedergren 2018