Kwaidan – kauhun kasvot (1964)

Kaidan
Ohjaaja: 
Masaki Kobayashi
Henkilöt: 
Ganemon Nakamura, Noboru Nakaya, Rentaro Mikuni
Lisähenkilöt: 
musiikki Toru Takemitsu
Maa: 
Japani
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
164 min
Teemat: 
ELOKUVAN HISTORIA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Lafcadio Hearnin teosten pohjalta
Japanilaisessa elokuvassa jatkui 1960-luvulla suuruuden aika, ja hienoimpiin ohjaajiin kuului Masaki Kobayashi. Lafcadio Hearnin teoksista syntyi Kwaidan (1964), yksi kaikkien aikojen värähdyttävimmistä kauhufantasioista, ohjaajan ensimmäinen värielokuva. Visuaaliset keksinnöt ovat unohtumattomia ja Toru Takemitsun musiikki arvoituksellisen aavemaista.

Masaki Kobayashi (1916–1996) muistetaan "maailman pisimmän elokuvan", yhteensä yli yhdeksän tuntia kestävän sotatrilogian Ihmisen kohtalo / Ingen no joken (1952-62) tekijänä. Myös Kwaidan oli mittava yritys, yksi suurisuuntaisimpia ja kalleimpia elokuvia mitä Japanissa siihen saakka oli tehty. Tuottajalle se merkitsi taloudellista katastrofia, ja huolimatta Cannesin palkinnosta ja kasvavasta maineesta kesti yli kymmenen  vuotta, ennen kuin Kwaidan vapautui kansainväliseen levitykseen alkuperäisessä muodossaan ja pituudessaan.

Kwaidanin neljä elokuvanovellia perustuvat japanilaistuneen maailmanmatkaajan, kreikkalais-amerikkalaisen lehtimiehen Lafcadio Hearnin (1850-1904) työhön. Monipolvisten elämän vaiheiden päätteeksi Hearn asettui 1890 Japaniin, luennoi Tokion yliopistossa, meni naimisiin japanilaisen kanssa ja hankki Japanin kansalaisuuden. Vanhojen japanilaisten kertomusten pohjalta hän kirjoitti suosittuja tarinakokoelmia, joissa sulautuivat yhteen sekä japanilaisten että länsimaisen kulttuurin ja ajattelutavan ainekset. Länsimaisittain Kwaidanin novellit ovat luokitettavissa kauhun ja "fantastiquen" lajinimikkeiden alle, ne ovat kummitustarinoita, mutta japanilaisessa perinteessä ja elokuvassa (Kurosawan Rashomon, Mizoguchin Ugetsu monogatari) kummitusten rooli näyttää erityiseltä, miltei asioiden luonnolliseen järjestykseen kuuluvalta.

"Kuvajaisessa" samurai tulee juoman mukana nielleeksi ylhäisen miehen sielun, joka palaa kostamaan. "Hiukset" kertoo köyhtyneestä samuraista, joka uusissa rikkaissa naimisissa kohtaa ensimmäisen vaimonsa aaveena. "Luminainen" on tarina kuolettavasta noidasta, joka rakastuu köyhään puunhakkaajaan ja yrittää elää tavallisen naisen hahmossa. "Heike-klaanin tuho" kertoo ammoisessa meritaistelussa kuolleista rauhattomista hengistä, jotka ilmestyvät kummitelemaan sokealle biwansoittajalle. Ajan ja tajunnan, tasot torjutut pelot ja toiveunet, menneisyyden haamut ja ihmismielen sisäiset riivajaiset limittyvät muotopuhtaaksi, hienostuneiden kauhutehosteiden kerronnaksi, joka solisee kirkkaana kuin vesi mutta säilyttäää yhtäkaikki arvoituksellisuutensa. Kobayashin visiossa sukellus pimeyteen tuottaa puhtaasti kimmeltäviä helmiä.

Kwaidan on visuaalisesti harvinaisen loistelias ja täyteläinen elokuva. Koko skenografia lavasteineen, pukuineen ja väreineen on loppuun saakka tutkittu ja soinnutettu. Urakka ylitti tavanomaisen studiotyön mitat ja Kobayashi joutui rakennuttamaan kaikki lavasteensa hylättyyn lentokonehalliin. Tässä todellisuudessa, jonka yksikään ainesosa ei ole todellinen, kukkivat mielikuvitukselliset näyt ja unohtumattomat kuvalliset keksinnöt (kuten taivaalta katsovat silmät), yhtä aavemaisen musiikin säestäminä. Verkkaiseksi rytmitetty rauhallisesti maalaileva kerronta valaa aivan omanlaisensa tuonpuoleisuuden atmosfäärin.

– Sakari Toiviaisen (1977, 1978) ja muiden lähteiden mukaan ST. – Elokuvaa esitettiin Suomessa kahdessa erillisessä osassa, mistä juontuvat myös elokuvatarkastuksen erikoisuudet. JS. – Tietoa päivitti 3.4.2008 AA