Veden poika (1990)

Halfawin, asfur al-sath/Halfaouine - bakom slöjan
Ohjaaja: 
Férid Boughedir
Henkilöt: 
Selim Boughedir, Mustapha Adouani, Rabia Ben Abdallah
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Férid Boughedir • leikkaus Moufida Tlatli
Maa: 
Tunisia/Ranska/Italia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
99 min
Teemat: 
ELOKUVAN HISTORIA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Tunisialaisen Férid Boughedirin Veden poika (Halfawin, asfur al-sath, 1990) sijoittuu 1970-luvulle, Tunisin kansankortteliin Halfaouineen, joka kuhisee käsityöläisten ja pikkukauppiaitten elämää. Näkökulma on pienen pojan, joka pääsee vielä naisten kanssa hammamiin. Toisinajattelijoita ovat kriittinen suutari ja kaunis Latifa, joka kieltäytyy käyttämästä huntua.

Tunisialainen Ferid Boughedir (s. 1945) on toiminut kriitikkona, tutkijana ja elokuvaprofessorina. Hän on erikoistunut arabimaiden ja mustan Afrikan elokuvaan, josta hän on tehnyt myös väitöskirjansa. Ennen palkintojen tulvan kokenutta ensimmäistä pitkää elokuvaansa Veden poikaa hän on tehnyt mm. dokumenttielokuvat Camera d'Afrique (1983) ja Camera Arabe (1987). Ferid Boughedirin toinen pitkä fiktio Kesä Gouletten rannalla (1996) sai myös laajan kansainvälisen levityksen. Parastaikaa hän valmistelee elokuvaa nimeltä Hammam-Lif, joka kuvataan Tunisiasa.

Veden poika sijoittuu ajallisesti 70 -luvulle ja paikallisesti Tunisin kansankortteliin Halfaouineen, joka kuhisee käsityöläisten ja pikkukauppiaitten elämää. Päähenkilön – Noura-pojan – isä myy brodeerauksia ja pitsejä, perheen ystävinä on ilomielinen suutari, teurastaja, parturi, kahvilanpitäjä, vihanneskauppias… Naiset näyttävät voimansa sisätiloissa, jotka ovat heidän valtansa alla, ja heidän värikäs sanankäyttönsä ei juuri jätä arvailuille varaa. Ulkomaailma on miesten mahtailun aluetta. Poikalapset liikkuvat liukkaasti siinä välissä, kärkkyvät tietoja, nuuskivat aikuisten elämää, seuraavat kaikkea ja kaikkia arabitaloihin kuuluvilta terasseilta, eräänlaiselta ei-kenenkään-maalta, jolla salaisimmat ja kielletyimmätkin asiat tuntuvat tulevan mahdollisiksi. Aikuisten paikoilleen jähmettyneeseen maailmaan säröjä lyö toisaalta suutari, joka silloin tällöin naukkaileekin, jolla on erikoisen vilkas silmä naissukupuoleen nähden – ja jonka poliittinen uhmamielisyys paiskaa vankilaan asti. Toinen tabujen rikkoja on kaunis Latifa-serkku, joka joutuu miehensä hylkäämäksi, koska ei suostunut pitämään huntua. Hänen pelkkä läsnäolonsa ja käytöksensä saavat korttelin kihelmöivän kiihtymyksen valtaan.

Elokuvan päähenkilönä on toisaalta koko kortteli ja nuo maagiset terassit, toisaalta Noura, poika murrosiän kynnyksellä, jota hänen toverinsa pilkkaavat pienuuden vuoksi. Mutta haitasta on hyötyäkin: Noura voi elää yhä myös naisten helmoissa ja hän pääsee vielä naisten kylpyläänkin hammamiin. Tovereidensa kunnioituksen saavuttaakseen hän kertoo näille vuolaasti näkemästään. Hänen viattomat lapsensilmänsä tuntuvat laajenevan suunnattomiin hänen vähitellen tajutessaan, mistä oikein on kysymys. Katsojallekin hän avaa sensuellin, silkkaa lämpöä ja elämäniloa hohkavan maailman, jolla Ferid Boughedir omien sanojensa mukaan on tavoitellut kulttuurinsa ikuista, kielloista ja koodeista piittaamatonta sykettä. Boughedir kuvaa nautinnollisesti maansa tapoja ja ikiaikaisia kertomuksia, kuin naureskellen hän kieputtelee ihmisten tabuja ja päähänpinttymiä. Nouran maallisen paratiisin vaihe kuitenkin päättyy: eräänä päivänä hänen silmänsä lopullisesti kavaltavat hänet hammamin uhkeille naisille, ja hänet siirretään vääjäämättä miesten tylyyn todellisuuteen. Mutta Noura ei lannistu – hän löytää uudet väylät onnensa tavoittelussa. 

– Satu Laaksonen 15.10.2004