Paistetut vihreät tomaatit (1991)

Fried Green Tomatoes/Stekta gröna tomater
Ohjaaja: 
Jon Avnet
Henkilöt: 
Kathy Bates, Mary Stuart Masterson, Jessica Tandy, Mary-Louise Parker
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
130 min
Teemat: 
HYVÄÄ RUOKAHALUA!
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Fannie Flaggin romaanista
Onnettomassa avioliitossa elävä Evelyn (Kathy Bates) tapaa vanhainkotivierailullaan virkeän vanhan rouvan (Jessica Tandy), joka kertoo hänelle tarinan kahdesta amerikkalaiskylään kahvilan perustaneesta naisesta (Mary-Louise Parker, Mary Stuart Masterson). Rakkaudesta ja ahdasmielisyydestä kertovassa draamakomediassa ruoka on vertauskuvallinen, naisparia yhdistävä elementti, ja ihmissyönti on mukana emansipatorisena lisämausteena.

Jon Avnetin debyyttiohjaukseen Paistetut vihreät tomaatit on helppo rakastua, sillä teos edustaa 1990-luvun parasta tarinankerrontaa. Pohjana elokuvalle on Fannie Flaggin mittava kyläkronikka pienen Whistle Stopin ihmiskohtaloista, Yhdysvaltojen syvän etelän nostalgisesta menneisyydestä 1920–30 –luvuilla, joka rinnastuu mainiosti myös nykypäivään. Elokuvassa vanhainkodissa asustava Ninny (Jessica Tandy) alkaa kertoa satunnaiselle vieraalleen, keski-ikäiselle ja elämäänsä kyllästyneelle Evelynille (Kathy Bates), oman elämänsä vaiheista ja niihin liittyneistä kahdesta itsenäisestä naisesta, Ruthista (Mary-Louise Parker) ja Idegietä (Mary Stuart Masterson). Ninnyn yllätyksellinen selonteko Whistle Stopin sankarittarista herättää Evelynin huomaamaan oman tilanteensa sangen positiivisin ja humoristisin seurauksin.

Jon Avnet osoittaa kykynsä siirtyä aikakaudesta ja tunnelmasta toiseen vaivattomasti. Ohjaaja maalaa haikean romanttisen kuvan menneisyyden kuumista kesistä, ystävyydestä ja rakkaudesta. Vaikka Avnetilla on käsikirjoituksen laadinnassa ollut apunaan itse kirjailija Fannie Flagg, jää jotain kuitenkin selittämättä. Nimittäin elokuvan pääparin, Ruthin ja Idgien, kiintymyksen todellinen laatu. Flaggin romaani ei peittele naisten välistä lesbolaista rakkautta, vaan se kuvataan luontevana, koko Whistle Stopin hyväksymänä tosiasiana. Kangastuksia tästä suhteesta toki löytyy myös itse elokuvasta – miten muuten selittää Idgien haluttomuus avioliittoon tai Ruthin rohkeus syvien tunteidensa ilmaisuun? Koska kyse on mainstream-elokuvasta, ei ole mikään ihme, ettei teemaa ole haluttu viedä yhtään  Avnetin näkemystä pidemmälle. Tässä muodossa Paistetut vihreät tomaatit aukenee lukuisille eri tulkinnoille, joista kukin valitkoon omansa.

Flaggin romaanin monikerroksellisuus ja siitä välittyvä ihmiselon traagisuus ei kuitenkaan aivan toteudu ohjaajan tulkinnassa. Parituntiseen elokuvaan ei tietenkään voi kaikkea mahduttaa, mutta etenkin elokuvan lopun ratkaisut ovat melkoisia karhunpalveluksia alkuperäistekstille. Romaanin lopussa Ninnyn hahmo kuolee, ja omasta hyvinvoinnistaan innostunut Evelyn unohtaa tämän ratkaisevalla hetkellä. Myös Idgien nykypäivästä teos näyttää vilahduksen.

Aukoista ja puutteista huolimatta elokuva hurmaa välittömällä lämmöllään ja humoristisella yleisilmeellään. Näyttelijäsuoritukset ovat fantastisia kautta linjan – elokuvan kaikki neljä naista ilmentävät sellaista aseistariisuvaa charmia, ettei moisesta ole pitkiin, pitkiin aikoihin saatu nauttia valkokankaalla

- Outi Heiskanen