Kielletyt leikit (1951)

Jeux interdits/Förbjuden lek
Ohjaaja: 
René Clément
Henkilöt: 
Brigitte Fossey, Georges Poujouly, Lucien Hubert
Lisähenkilöt: 
musiikki Narciso Yepes
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
83 min
Teemat: 
KÄÄNNEKOHTA: 1950-LUVUN RANSKALAINEN ELOKUVA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
François Boyerin romaanista • lyhyt versio
Kaikkien aikojen elokuvamusiikkia kuullaan René Clémentin Kielletyissä leikeissä (Jeux interdits, 1952), jota säestää Narciso Yepesin kiehtova kitarateema. Toisen maailmansodan orpouttama pikkutyttö saa uudeksi kaverikseen pojan, jonka kanssa hän alkaa leikkiä salaisia leikkejä maalaistalon pihamaalla.

Studioitten ulkopuolella ja ilman suuria tähtinäyttelijöitä syntyneessä Kielletyissä leikeissä René Clément palasi varhaisten elokuviensa (La bataille du rail, 1946; Kirotut, 1947) sotatematiikkaan: tällä kertaa sota on nähty epäsuorasti, kahden lapsen silmin. Ällistyttävästi leikattu avausjakso näyttää pakolaiskolonnan joutuvan saksalaisten lentokoneiden hyökkäysten kohteeksi, minkä jälkeen elokuva keskittyy tulituksessa orvoksi jääneen pienen pariisilaistytön kohtaloon. Hän löytää turvapaikan talonpoikaisperheen luona, itseään hieman vanhemman pojan Michelin suojeluksessa. Erilaisista taustoista huolimatta Paulette ja Michel kasvavat yhä läheisemmiksi ja vetäytyvät yhä enemmän omaan fantasiamaailmaansa. Katsoja kiedotaan mukaan tähän salaiseen maailmaan, jossa he poissa aikuisten silmistä, mutta kaikkialla ympärillä riehuvan verilöylyn vaikuttamina, rakentavat hautausmaan kuolleille eläimille. He uhraavat kaiken aikansa ja huolenpitonsa kuolleiden eläimien etsintään ja hautaristien hankintaan, kunnes idylli tuhoutuu ja Paulette luovutetaan Punaisen Ristin huostaan.

Kielletyt leikit asettaa vastakkain kaksi maailmaa: aikuisten ja lasten. Aikuisten maailma on karrikoitu, sellaisena kuin sen näemme kahden hämmentyneen, ymmärtämättömän lapsen silmin. Välimatka aikuisten ja lasten maailmojen välillä näyttää kauhistuttavan pitkältä: vanhemmat ovat menettäneet kyvyn ymmärtää lasten maailmaa, heidän tapaansa ajatella, heidän tapaansa perustaa elämänsä yksinkertaiselle hellyydelle ja luottamukselle. Ulkomaailman sodan lapset kokevat siten, että kuolema menettää pelottavan luonteensa: siitä tulee luonnollinen ainesosa heidän elämäänsä, jotakin sellaista, mitä myös heidän leikkiensä – mikä on heidän tapansa elää – täytyy käsitellä. Aikuisten silmissä leikki näyttää makaaberilta, muta Clémentin kuvaamana se on luonnollinen, arvokas ja runollisen, muttei millään muotoa romantisoidun hohteen sävyttämä.

Clémentin hämmästyttävä eläytyminen lasten maailmaan on Kiellettyjen leikkien suuruuden perusta. Hän kuvaa lapsia sisältäpäin ja kohtaukset on rakennettu siitä käsin, miten lapset ajattelevat ja toimivat. Korostaakseen tätä Clément antaa kameran liikkua lasten silmien korkeudella; hän ei suurentele mitään tapahtumia dramaattisesti, vaan tämä lähtökohta – lasten silmin näkeminen – riittää antamaan elokuvalle sen poikkeuksellisen ja kiehtovan atmosfäärin. Tapa, jolla elokuvan tyttö Brigitte Fossey esiintyy, osoittaa Clémentin tarkan psykologisen silmän: rakentamalla kohtaukset niille reaktioille, jotka ovat lapsille luonnollisia, hän valaa elokuvaansa syvän totuuden ja aitouden leiman.

– Roy Armesin (French Cinema since 1946 I, 1966) & Bengt Pihlströmin (1960) mukaan