Fanny ja Alexander (1982)

Fanny och Alexander
Ohjaaja: 
Ingmar Bergman
Henkilöt: 
Pernilla Allwin, Bertil Guve, Erland Josephson, Ewa Fröling, Jan Malmsjö
Lisähenkilöt: 
kuvaus Sven Nykvist
Maa: 
Ruotsi/Ranska/BRD
Tekstitykset: 
english subtitles
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
312 min
Teemat: 
INGMAR BERGMAN 100
Kopiotieto: 
2K DCP
Lisätieto: 
Elokuva esitetään jaettuna neljään näytökseen, joiden välissä on väliajat. Näytöksiin ei myydä yksittäislippuja.
Rakastettu Fanny ja Alexander 1–4 (1982) esitetään Orionissa pitkänä versiona, joka on jaettu neljään näytökseen. Kaikki näytökset esitetään samana päivänä 20.10. Ruotsin siihen asti kalleimman elokuvan tuotti Bergmanin vanha ystävä Jörn Donner. Ikuinen kapinallinen Bergman loi nyt perinteiseen tyyliin värikkään sadunhohtoisen kuvaelman 1900-luvun alun Ruotsista, johon hänen vanhempansa olivat syntyneet.

Elokuva esitetään 20.10. neljässä näytöksessä, joiden välissä on väliajat:

15.30 Fanny ja Alexander 1
Prologi (Prolog) + Ensimmäinen näytös: Ekdahlin perhe viettää joulua (Familjen Ekdahl firar jul) 99 min + väliaika 20 min

17.30 Fanny ja Alexander 2
Toinen näytös: Haamu (Vålnaden) + Kolmas näytös: Hajoaminen (Uppbrottet) 75 min + väliaika 30 min

19.15 Fanny ja Alexander 3
Neljäs näytös: Kesän tapahtumat (Sommarens händelser) 57 min + väliaika 15 min

20.30 Fanny ja Alexander 4
Viides näytös: Demonit (Demonerna) + Epilog (Epilogi) 83 min

“Voi tapahtua mitä vain, kaikki on mahdollista ja todennäköistä. Aikaa ja tilaa ei ole olemassa; vähäpätöiseltä todellisuuspohjalta levittäytyy mielikuvitus kutomaan uusia kuoseja: muistoja, elämysten ja vapaitten päähänpistojen sekoitusta. Henkilöt halkaistaan, monistetaan, häivytetään, tiivistetään, hajotetaan, kootaan. Mutta yksi tietoisuus on kaiken yläpuolella, ja se on uneksijan...”

Näin alkaa August Strindbergin “Uninäytelmä” (1901) ja näihin sanoihin päättyy Bergmanin Fanny ja Alexander. Dickensiin vivahtavana, melodramaattisia piirteitä sisältävänä sukukronikkana Bergmanin elokuva on yllättävä sekoitus ohjaajalle tuttuja teemoja, mutta myös sellaista rehevää aisti-iloa, joka vain hetkittäin on päässyt Bergmanin tuotannossa pintaan. Bergman itse on nimittänyt luomustaan freskoksi, mutta yhtä paljon se on laatukuva, henkeäsalpaavaa valon ja värin runoutta tai toimivaa draamaa, jossa materiaalin runsaus on jäsennetty selkeäksi ja moniulotteiseksi kuvioksi. Nyt Bergman katselee elämää seestyneen tarkkailijan silmin, mutta on myös läsnä jokaisessa henkilössään, ei vähiten 10-vuotiaassa Alexanderissa, jonka kokemuksissa ja reaktioissa on omakuvan piirteitä.

Fannyssa ja Alexanderissa kertautuu taiteilijaksi tulemisen teema, kristinuskon ahdistavuus sekä elämän ja teatterin ykseys. Teatterin teema on läsnä monella tasolla. Lapsuudessaan innokkaasti nukketeattereita rakennellut Bergman aloittaa elokuvansa kehystämällä Alexanderin pienoisnäyttämön sisään ja lopettaa sen Strindberg-sitaattiin ja siihen kun miesvainajansa jälkeen teatterinjohtajaksi tullut Emilie Ekdahl ottaa ottaa ohjelmistoon Strindbergin Uninäytelmän, jonka kantava teema on se Emanuel Swedenborgin ajatus, että tämänpuoleinen elämä ei olekaan elämää, vaan unennäköä.

Fannyn ja Alexanderin varsinaisessa pääosassa on mielikuvituksen mahti maailmoja luovana ja loputtomana energialähteenä. Teatterinjohtajan ja näyttelijättären poikana Alexanderin maailmankuva on luova, vapaa ja epärationaalinen. Alexanderin maailmassa ei ole selvää eroa sille, missä todellisuus loppuu ja sepite alkaa. Hänen luovuuttaan on valehteleminen, tarinointi, mitä hänen uusi isä piispa ei voi käsittää ja mistä hän rankaisee lasta. Fanny ja Alexander todistaa lopullisesti ja vastaansanomattomasti sen mistä Bergmanin aikaisempi tuotanto on tarjonnut vain ajoittaisia näytteitä: että hän osaa olla lumoava kertoja, taikuri, huumorin ja elämänilon tulkki.

– Lasse Terosen (1983), Ywe Jalanderin (1983) ja muiden lähteiden mukaan ST