Absolute Beginners (1986)

Ohjaaja: 
Julien Temple
Henkilöt: 
Patsy Kensit, Eddie O'Connell, David Bowie, James Fox, Ray Davies, Sade
Maa: 
GB
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
107 min
Teemat: 
DAVID BOWIE
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Colin MacInnesin romaanista
Julien Templen Absolute Beginnersia (1986) on kuvattu elokuvaksi tyylistä. 1950-luvun lopulle sijoittuva elokuva kylpee 1980-luvun lopun neonvaloissa, mutta Lontoon katumuodin ja musiikin juuret ovat 1950-luvulla ja elokuvassa ne välittyvät 1940-luvun musikaalien muotissa. Bowien ohella kankaalla myös Ray Davies ja Sade.

Colin MacInnesin romaani Absolute Beginners (Alkusoittoa) on ollut englantilaisille vastaava 1950-luvun kulttikirja kuin Sieppari ruispellossa amerikkalaisille. Sen tapahtumat sijouttuvat vuoden 1958 "pitkään kuumaan kesään", jolloin englantilaisnuoret ja kaupallinen teinikulttuuri tekevät läpimurtoaan, samalla kun suvaitsemattomuuden ja vastareaktion merkit nostavat päätään Notting Hillin rotumellakoiden muodossa. "Herra Jumala", ajattelee teini-ikäinen minä-kertoja eräässä vaiheessa, "on varmaa, että kerran tehdään musikaaleja hohdokkaasta 1950-luvusta."

Juuri tämä idea toetutuu Julien Templen elokuvassa, niin löyhät kuin sen yhteydet muuten ovatkin alkuteokseen. Absolute Beginners on Musikaali isolla kirjaimella, sangen kunniallinen yritys elvyttää perinteistä, jo pitkään kuolemaa tehnyttä musikaalia nykyaikaisten rock-elokuvien ja videoitten aineksilla. Julien Temple on lahjakkuus, joka on ansainnut kannuksensa juuri rock-videoilla (mm. David Bowien Blue Jean ja Rolling Stonesin Undercover) ja Sex Pistolsin kanssa syntyneellä esikoiselokuvallaan The Great Rock'n' Roll Swindle (1980).

Kuten yleensä musikaaleissa Absolute Beginnersin juoni on yksinkertainen tarina rakkaudesta ja menestyksestä. Se on vain eräänlainen kiintopiste, miltei veruke muille kehittelyille ja jää jalkoihin, kun tanssi-  ja musiikkinumerot, lukuisat verevät sivuhenkilöt ja lontoolaisympäristöt vyöryvät kuvaan. Absolute Beginners on epäilemättä parhaimmillaan Gil Evansin sovittamissa musiikkinumeroissa, vaikka musiikki ja tarina usein iskevätkin yhteen epäsuhtaisesti (lopun mellakkajaksoissa musikaalin tyylittely ja ajankohtainen todellisuus kohtaavat vaikeasti). Kokonaisuus on vaarassa kääntyä ulkokohtaiseksi tekniseksi taidonnäytteeksi, samalla kun elokuva osoittaa liiallista taipumusta kuvalliseen leikittelyyn optisia silmänkääntötemppuja myöten. Joka tapauksessa ainakin Ray Davies, David Bowie, Tenpole Tudor ja Sade onnistuvat loistamaan esityksillään.

– Sakari Toiviainen (1986) ja muiden lähteiden mukaan