Kultainen hämähäkki (1969)

Hsia nu / Den gyllene spindeln / A Touch of Zen
Ohjaaja: 
King Hu
Henkilöt: 
Shih Chün, Hsu Feng, Pai Ying
Maa: 
Taiwan
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
175 min
Teemat: 
ELOKUVAN HISTORIA K2014
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
mandariininkielinen
Hongkongin elokuvatuotanto paisui mahtavaksi 1960-luvulla, ja Hongkongin ja Taiwanin elokuvan mestariksi nousi King Hu, jonka filosofisia toimintaspektaakkeleita on yrittänyt jäljitellä moni, Zhang Yimousta Tarantinoon. Huikein kaikista on legendaarinen Kultainen hämähäkki (A Touch of Zen, 1969). Teemaksi kohoaa maallisen kilvoittelun turhuus henkisen kirkastumisen, nirvanan, rinnalla.

Suomalaisia elokuvakatsojia on tarkasti suojeltu hongkonglaisilta karate-elokuvilta. Asiaan perehtyneet myöntävät, että paljon tämän kaukoidän elokuvatehtaan tuotannosta on roskaa – mutta ei suinkaan kaikki. Hongkongilaisen elokuvan tuntija Derek Elley pitää monia tekijöitä suuressa arvosssa. Kaikkein arvostetuimmaksi on noussut King Hu, joka moniaalla on saavuttanut jopa kulttiohjaajan maineen. Elley kuitenkin näkee King Hu’n jossain määrin epätyypillisenä hongkongilaisohjaajana, sillä hän on saanut runsaasti vaikutteita toisaalta länsimaisesta taiteesta, toisaalta japanilaisilta mestareilta kuten Mizoguchilta ja Kurosawalta.

Kultainen hämähäkki on King Hu’n kuuluisin elokuva: se kuvattiin 1969-70, esitettiin aluksi typistettynä kahden tunnin versiona, kunnes se monien kiistojen jälkeen nähtiin täydellisenä laitoksena Cannesissa 1975, jolloin se sai festivaalin pääpalkinnon ja länsimaisten kriitikkojen ylistykset osakseen.

Elokuva alkaa huoliteltuna historiallisena laatukuvana Ming-dynastian (1367-1643) rappeutumisen ajoilta, jatkuu toiminnallisena ja väkivaltaisena karate-elokuvana ja päättyy zen-buddhistiseen uskonnolliseen kirkastukseen, jossa sielut kokevat uudestisyntymisen tai sulautuvat kaikkeuteen, jumaluuteen. Tyylilajissa ja juonikuvioissa voi nähdä sukulaisuutta paitsi dokumenttikuviin kiinalaisesta oopperasta ja Kurosawan samuraielokuvien vauhdikkaisiin taisteluihin, myös antiikin kreikkalaisen taruston homeerisiin jumalkamppailuihin ja hyvän ja pahan taisteluihin länsimaisessa fantasiakirjallisuudessa à la Tolkien tai Fritz Leiber.

Kultainen hämähäkki on spektaakkeli sanan parhaassa merkityksessä. Sen henkilöt saattavat olla enemmän nukkeja kuin ihmisiä, sen filosofinen anti epämääräistä, mutta toteutus kestää ja loistaa yksin visuaalisten ja koreografisten arvojen varassa. Hu osaa yhdistää itsepuolustuksen taiteen värikkäät yksityiskohdat mytologiseen aineistoon, oopperamaisen koristeelliset lavasteet fantasian tasolle yltävään, korostetun tanssilliseen toimintaan. Englanninkielisestä nimestään (A Touch of Zen) huolimatta Hu’n elokuvaa tuskin voi pitää vakavana esityksenä zen-buddhismista, vaan pikemminkin samalla tavalla uskonnollisena kuin Tolkienin Sormusten herran yhteenottoja hyvän ja pahan välillä: samoin kuin velho Gandalfin on kuoleman kautta noustava korkeuksiin, myös Kultaisen hämähäkin munkki Huin tie nirvanaan ja voittoon kulkee fyysisen kärsimyksen kautta.

– Markku Tuulen (1979) ja muiden lähteiden mukaan