Goyan aaveet (2006)

Goya's Ghosts
Ohjaaja: 
Miloš Forman
Henkilöt: 
Javier Bardem, Natalie Portman, Stellan Skarsgård
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Jean-Claude Carrière
Maa: 
Espanja
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
116 min
Teemat: 
MILOŠ FORMAN
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
1950-luvun Prahassa opiskelija Forman luki kirjan eurooppalaisesta inkvisitiosta ja huomasi yhteyden sosialistiseen kotimaahansa. Visiitti Madridin Pradossa 1980-luvulla palautti Goyan maalauksilla kuvitetun teoksen mieleen. Goyan aaveiden (2006) käsikirjoitus syntyi yhteistyössä Jean-Claude Carrièren kanssa. Inkvisitio syyttää hovimaalari Francisco de Goyaa pahuuden ja aisti-ilojen kuvaamisesta.

Sen jälkeen kun amerikkalaisia elämäntarinoita kertovat Larry Flynt – minulla on oikeus (1996) ja Man on the Moon (1999) toivat Miloš Formanille Oscar-ehdokkuudet, ohjaajalle seurasi elokuvan tekemisessä peräti seitsemän vuoden tauko.

Amerikkalaisaiheiden jälkeen tsekkisyntyinen Forman palasi kotimantereelle historiallisen aiheen pariin. Espanjalainen taidemaalari Francisco Goya (1746–1828) tunnetaan kaikkialla maailmassa, mutta vain harvan historiantuntemus riittää käsitykseen siitä, millaisissa olosuhteissa taidetta katolisessa Espanja Goyan aikaan tehtiin. Jo tästä syystä Forman ei tyydy pelkkään henkilökuvaan, vaan kontekstoi laajasti historian myllyä, joka louskutti raskaasti juuri elokuvan tapahtuma-aikoina.

Ranskan vallankumous oli aloittanut nimensä mukaisesti vallankumoukselliset historialliset muutokset Euroopassa – vain harva maa jäi tästä kehityksestä ulos –, mutta vuoden 1792 Espanjassa katolisen kirkon organisoimalla inkvisitiolla oli valtaa, jota se ei epäröinyt käyttää. Taidemaalarin elämään kirkko ja sen instituutiot olivat kuitenkin vaikuttaneet jo monia vuosia aiemmin. Goyan maalauksissa uskonnolliset aiheet olivat yleisiä ja niiden käsittely ei inkvisitiota miellyttänyt. Taidemaalarin pelastukseksi koitui ystävyys Espanjan kuninkaan kanssa, mutta sekään ei pelastanut Goyaa kärsimyksiltä, sillä kirkko iski takaisin kohdistamalla huomioon rikkaan kauppiaan Ines-tyttäreen, joka oli taiteilijan keskeinen malli ja itse asiassa myös muusa. Kaikki keinot olivat inkvisition käsissä.

Forman on omalla tavallaan ollut yhteiskunnallinen kriitikko koko tuotannossaan. Tavallisesti, ja niin nytkin, kritiikin kärki osoittaa yhteiskunnan auktoriteetteja ja sen harjoittamaa mielivaltaa kohtaan. 

Goya-elokuva on ulkoisilta puitteiltaan runsas ja jopa loistelias: puvut, meikit ja lavastukset saavat onnekseen rinnalleen huikeat näyttelijäsuoritukset.

– Jari Sedergren 2018