Hellströmin kronikka (1971)

The Hellström Chronicle
Ohjaaja: 
Walon Green
Lisähenkilöt: 
musiikki Lalo Schifrin
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
svenska texter
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
90 min
Teemat: 
STRANGER THAN FICTION
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
suomenkielinen ääniraita • dokumenttielokuva hyönteisistä, jotka valtaavat maailman
Dokumentti-Oscarin ja Cannesin teknisen grand prixin voittanut Hellströmin kronikka (The Hellström Chronicle, 1971) sekoittaa scifiä ja faktaa. Kiehtovat näyt hyönteiselämästä yhdistyvät kuvitteellisen tutkija Nils Hellströmin (Lawrence Pressman) teorioihin siitä, kuinka ötökät perivät planeetan oksaansa sahaavalta ihmiskunnalta. Maailmanlopun meininkiin erikoistunut Hollywood-skenaristi David Seltzer (Pahan enne, Ennustus) käsikirjoitti tohtorin puheet, jotka dubattiin suomeksi.

Kuka perii maan? Eivät ainakaan Hellströmin raportin mukaan ihmiset, vaan - hyönteiset! Tämä karmiva ja samaan aikaan äärettömän mielenkiintoinen uutuus on tavallaan elokuvalle uusi aluevaltaus, sen voisi määritellä luonnontieteelliseksi kauhufilmiksi. Se heittää eteemme provosoivia ajatuksia, avaa tuskin kovinkaan lohdullisia tulevaisuudennäkymiä homo sapiensille.

Hellströmin kronikan sepitesankari asettaa vertailuun ihmisten yhtaikaa tunneperäiset ja älyvaraset sekä hyönteisten vaiston sanelemat, ilman minäkeskeisyyttä ja yksilöllisiä tarpeita luontuvat käyttäytymismekanismit ja päättelee sitten edelliset vaaraksi tai ainakin valitettavaksi rajoitukseksi, jälkimmäiset rautaiseksi vahvuudeksi. Hän toteaa, että ihminen on älynsä neuvoin pystynyt muuttamaan elämisen olosuhteet mielensä mukaisiksi, mutta hyönteiset puolestaan osoittavat ratkaisevasti muuttuneissa olosuhteissa sopeutumiskykyä, joka on aivan ylivoimainen. Näiden todistelujen valossa jää tuskin arvailtavaksi, kuka viimeksi ja parhaiten nauraa, niin sanoakseni...

Hellströmin kronikka on rakenteeltaan sekoitus vankkaa tieteellistä totuutta hyönteisten elämästä ja sepitesankarin tekstillistä kauhumaalailua. Sen varsinainen arvo on kuvaustyössä, joka on ennennäkemätöntä ja sellaisena niin todistusvoimaista, ettei sen tueksi oikeastaan enää olisi välttämättä mitään puheita tarvittukaan. Kahden vuoden ajan taltioi kahdeksan kuvausryhmää yhdessätoista maassa neljässä eri maanosassa materiaalia Hellströmin kronikkaan, ja tulos on niin häikäisevä, että toissa keväänä Cannesissa vasiten tätä elokuvaa varten perustettu Grand Prix de Technique tuntuu vähintään ansaitulta.

Viekö tämä elokuva yöunenne, riippuu teistä itsestänne - monelta se voi viedä. Tärkeämpää on, että se opettaa niin paljon. Se on omassa lajissaan suursaavutus.

– Heikki Eteläpää, Uusi Suomi 21.1.1973; Lauri Lehtinen 8.7.2009