Kovat kurvit (1961)

Une grosse tête/Hårda kurvor
Ohjaaja: 
Claude de Givray
Henkilöt: 
Eddie Constantine, Alexandra Stewart, Jean Galland, Georges Poujouly
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus François Truffaut, Claude de Givray
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
93 min
Teemat: 
TAVERNIER: VOYAGE
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Elokuvassaan Kovat kurvit (1961) ohjaaja Claude de Givray sai käsikirjoittajakumppanikseen François Truffaut’n. Purjelentäjä Eddie karkottaa vanhusta mukiloivat roistot ja ottaa siipiensä suojaan nuoren mikroautotaiturin. Tehdäkseen tästä miehen hän esittelee tämän ”opetustarkoituksessa” ystävättärelleenkin.

Kirjaimellisesti kirkkaalta taivaalta ilmestyy keskelle ranskalaista maaseutumaisemaa Eddie Constantine eli Napoléon Dubois ”Rose Bud” -nimisellä purjelentokoneellaan. Napo ajaa pakosalle vanhaa miestä mukiloivat roistot. Miehet löytävät yhteisen sävelen entisten parempien aikojen muistelusta sekä calvadosista, ”maanviljelijän whiskystä”. Napo on New Orleansissa raitiovaunussa syntynyt entinen sirkuksenomistaja, jonka elinkeino on mennyt konkurssiin, koska ihmiset nykyään harrastavat vain keilailua, televisiota ja transistoriradioita. Ukko Mathurin puolestaan on entinen nyrkkeilijä, joka asuu suljetun lentokentän laidalla talossa, joka oli aikoinaan lentäjien kokoontumispaikka. Nyt ukkoa ahdistelee kaksi kiinteistökeinottelijaa, jotka haluavat rakentaa hänen maalleen ”pilvenpiirtäjän köyhille”, sekä heidän likaisen työnsä tekevät kätyrinsä. Napo kuitenkin ostaa ukon maa-alueen itselleen keinottelijoiden nenän edestä. Sitten Napo kohtaa mikroautoilua harrastavan nuorukaisen Georgesin, ja he alkavat yhdessä rakentaa tontille kilpa-ajorataa. Rata valmistuu, ja uhkaavista vastoinkäymisistä huolimatta kilpailu saadaan pidetyksi. Mikroautot pörräävät radalla rockyhtyeen soittaessa reipasta musiikkiaan. Georgesista tulee voitokas ja kuuluisa ajaja. Kovia otteita käyttävät roistot saavat vastaansa vielä ovelamman ja kovemman Napon, jonka selkä pysyy suorana ja solmio ojennuksessa tuhdissakin tappelussa. Paha saa lopulta palkkansa, ja Napon ja Georgesin ystävyys lujittuu kaiken kestäväksi.

Naisiakin toki tarvitaan. Kun likaisesta ja kokemattomasta autokorjaamon apupojasta Georgesista on tehtävä mies, vie Napo hänet Pariisiin, ostaa hänelle puvun, vie hänet parturiin, hankkii hänelle kirjallisuutta antiikin ajan filosofiasta ynnä muista tarpeellisista aiheista sekä lopulta järjestää hänelle tapaamisen ”opettamistarkoituksessa” ystävättärensä Marionin kanssa. Kun opetus on saatu ja Georgesista tullut siis lopullisesti mies, tekee Napo hänen kanssaan sinunkaupat. Autokilpailun myötä ilmestyy paikalle Napon sirkusajoilta tuttu Françoise, matkusteleva itsenäinen nainen, joka kuitenkin pian alkaa kaivata kotia ja perhettä. Mutta kumpi on rakkaampi, Napo vai Georges? Tilanne kehittyy lopulta pisteeseen, jossa Françoise haulikolla vaatii, että jommankumman on mentävä hänen kanssaan naimisiin. Miesten välinen ystävyys taotaan lujaksi tappelemalla, juomalla, ajamalla mikroautoilla hurjasti maantiellä ja vaeltamalla pelloilla auringon nouostessa. Nainen saa mennä. ”Hän oli liian hyvä meille” – ja sitä paitsi uusi tyttö on jo odottamassa kilparadan portille.

Une grosse tȇte on vilpittömän viihteellinen, osin jo nostalgiankin kultaama elokuva, jonka hauskuus ei suinkaan johdu pelkästään tahattomasta komiikasta. Sujuvasti kokoonpantuna, erilaisia elokuvallisia keinoja hyödyntämänä ja kyynisyyttä vailla olevana teoksena se saattaa hyvinkin koskettaa nykykatsojan mielen sitä nurkkaa, jossa tarinoihin voi suhtautua vaillaa turhaa vakavuutta.

– EA / 29.6.1988