Suuri illuusio (1937)

La grande Illusion/Den stora illusionen
Ohjaaja: 
Jean Renoir
Henkilöt: 
Jean Gabin, Pierre Fresnay, Erich von Stroheim, Marcel Dalio, Dita Parlo, Gaston Modot
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Charles Spaak
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
112 min
Teemat: 
ELOKUVAN HISTORIA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
1930-luvun ranskalaisen runollisen realismin huippusaavutuksia on Jean Renoirin Suuri illuusio (1937), jossa ohjaaja työsti omia kokemuksiaan ensimmäisen maailmansodan lentäjäveteraanina. Elokuvan uusinta-ensi-illan Suomessa rahoitti 40 vuotta sitten Risto Jarva -Seura yhteistyössä Aito Mäkisen kanssa.

Ainut asia, jonka voin tuoda tähän epäjohdonmukaiseen, vastuuttomaan ja julmaan maailmaan on rakkauteni.

– Jean Renoir

Suuri illuusio syntyi 1930-luvulla, joka oli Jean Renoirille lähes uskomattoman luomisvoiman vuosikymmen: syntyivät mm. Yöperhonen, Tienristeyksen yö, Boudu, Toni, Herra Langen rikos, Rouva Bovary, Virta, Elämä kuuluu meille, Pohjalla, Suuri illuusio, Marseljeesi, Ihmispeto ja Pelin säännöt. Vaikka näistä Pelin säännöt on kansainvälisissä äänestyksissä vakiintunut Orson Wellesin Citizen Kanen rinnalla ”maailman suurimmaksi elokuvaksi”, juuri Suuri illuusio on laajemmin ottaen Renoirin tämän kauden ja koko uran tunnetuin ja rakastetuin teos – elokuva ihmisestä ihmiselle.

Nyt nähtynä Suuri illuusio on kaunis muistutus elokuvan mahdista tehdä kunniaa elämälle. Teoksessa nähdään Erich von Stroheimin hienoin näyttelijäsuoritus, mutta yhtään vähäisempiä eivät ole Pierre Fresnay, Dalio, Carette, Jean Gabin, Gaston Modot, Dita Parlo. Nyt he ovat kaikki kuolleet. Suuressa illuusiossa he elävät yhä elämää sellaisena kuin ihmisyys parhaimmillaan on.

Suuri illuusio syntyi vuonna 1937 Jean Renoirin omakohtaisen sotakokemusten ja itse todistaman henkilötarinan perustalta. Elokuvan esikuvana oli Renoirin ystävä ensimmäisen maailmansodan ajalta, Pinsard-niminen aliupseeri, joka pelasti Renoirin elämän useita kertoja. Pinsard ammuttiin alas seitsemän kertaa, vangittiin seitsemän kertaa ja myös pakeni seitsemän kertaa.

Kertomus vankileiristä ja pakoyrityksistä syventyi tarinaksi ikuisesta vapaudenrakkaudesta, ystävyydestä ja rakkaudesta yli rajojen – ”rajat ovat ihmisten keksintöä, luonto välittää niistä vähät”. Eli Renoirin omin sanoin: ”Tämä elokuva on yksinkertaisesti huuto, syvimpien vakaumuksieni vahvistus... Halusin sydämestäni näyttää, että jopa sodan aikana taistelijat voivat säilyä ihmisinä.”

Suuri illuusio kiellettiin välittömästi valmistumisensa jälkeen Saksassa ja Italiassa – jossa se ehti kuitenkin saada Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon. Presidentti Roosevelt sanoi, että ”kaikkien maailman demokraattien täytyy nähdä tämä elokuva”. Pian Renoir itse totesi surumielisesti ”epäon-nistuneensa” – uusi maailmanpalo puhkesi vuonna 1939.

Saksalaisen von Rauffensteinin osan esittäjä Erich von Stroheim oli Renoirin pyhiä ihmisiä. Stroheimin ohjaus Foolish Wives (1922) oli aikanaan kiteyttänyt Renoirin päätöksen siirtyä keramiikkataiteesta elokuvaan. Kaikki muutkin pääosanesittäjät olivat Renoirille läheisiä ja työskentelivät, Jean Vigon L’Atalantesta muistettua Dita Parloa lukuun ottamatta useissa Renoirin 1930-luvun teoksissa.

Myös muut tekijät olivat rakkaita ystäviä ja aikakauden suuria ammattilaisia: apulaisohjaaja Jacques Becker (joka myös esittää elokuvassa kellonsa särkevää englantilaista upseeria ja josta tuli yksi ranskalaisen elokuvan taiteilijoita, Rakastajattaren ja Tunnelin ohjaaja), kuvaaja Claude Renoir (Jean Renoirin näyttelijäveljen Pierren poika), leikkaaja Marguerite Renoir, säveltäjä Joseph Kosma ja lavastaja Eugene Lourié. Elokuvan pääkuvaaja Christian Matras on ranskalaisen elokuvan legendoja, mm. Max Ophulsin 50-luvun teosten kuvaaja. Käsikirjoituksen kirjoitti Renoir itse yhdessä Charles Spaakin kanssa.

Jean Renoir (1894–1979) ohjasi 38 elokuvaa 1924–1969. 40-luvulla hän ohjasi Yhdysvalloissa, 50-luvun taitteessa valmisti yhden elokuvan Intiassa. Elämänsä iltapuolella Renoir kirjoitti useita näytelmiä sekä debytoi teatteriohjaajana. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa, Kapteeni Georgesin muistikirjat, yli 70-vuotiaana ja julkaisi vielä aivan viime vuosinaan kaksi uutta romaania. Suomeksi on julkaistu Jean Renoirin hieno elämäkerta isästään, taiteilija Pierre-Auguste Renoirista, sekä omaelämäkerta Elämäni ja elokuvani.

Jean Renoir elokuvaohjaajan työstä:

”Huomatkaa, että monet katsojat voisivat yhtä hyvin kuin me nähdä maailman sellaisena kuin se on. Heillä vain ei ole aikaa, heillä on muut ammatit, he ovat pankkiireja, sähköteknikkoja, hammaslääkäreitä. Heidän mielensä on siis muualla. Eivätkä he ehkä haluakaan avata ikkunoita itse. Sillä niin pitää tehdä: pitää avata ikkunoita. Niissä on hyvin paksut verhot, joiden takaa kaikki näyttää muodottomalta. Siinä meidän työmme: avata ikkunat ja näyttää maisema ihmisille hyvin puhtaan ilman läpi.”

André Bazin Suuresta illuusiosta:

”Suuri illuusio on viha, kaikki se, mikä erottaa: sota, luokat, rajat. Suurta illuusiota ovat ehkä myös ne unet, jotka antavat meille mahdollisuuden elää: halu paeta, nainen, maniat. Ystävyyttä, joka on luokkia voimakkaampaa. Luokkia, jotka ovat kansakuntia voimakkaampia. Tämä elokuva ei kuvita teesiä, vaan esittää moraalin, henkilökohtaisen ja sosiaalisen. Renoirin nerous on sosiaalisten, moraalisten ja historiallisten totuuksien ilmaisemista yhdellä kertaa. Aristokratian teema, ulkoisena ja sisäistettynä. Virallinen aristokratia ja kansanomainen aristokratia. Sydämen aristokratia.”

ST