Seremonia (1971)

Gishiki/Ceremonin
Ohjaaja: 
Nagisa Oshima
Henkilöt: 
Kenzo Kawarazaki, Kei Sato, Akiko Koyama
Maa: 
Japani
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E) / dansk tekst
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
122 min
Teemat: 
FILMIHULLU 50 VUOTTA
Japanin uuden aallon merkittävin ohjaaja Nagisa Oshima tilitti maansa lähihistorian murroksia perhetarinassa Seremonia (1971). Seremonioiden kautta syntyy kuva paitsi mahtisuvun vaiheista ja ihmiskohtaloista myös kansakunnan tiestä ajalta, jolloin tapahtui siirtymä feodalismista kapitalismiin, imperialistisesta perinteestä rauhanajan mullistuksiin.

Seremonia on 1970-luvun huippuelokuvia, hahmotus joka hyvin rikkaalla ja vahvalla tavalla saa esiin sellaisen harvinaisen asian kuin suuren historiallisen linjan, historiallisen näkemyksen kerrottuna yksilöiden kautta, perhetarinan puitteissa.

Sakurada -suvun tarina toisen maailmansodan lopusta 70-luvun alkuun kiteyttää Japanissa tuona aikana tapahtuneen yhteiskunnallisen murroksen, siirtymisen tosiasiallisesta feodalismista nykyaikaiseksi teollisuusvaltioksi. Seremonian kertoja ja päähenkilö Masuo on viimeinen vesa suvussa, jota voimakastahtoinen isoisä on pitänyt koossa. Kun Masuo isoisän hautajaisiin saa tiedon suvun nuoremman polven ainoan elinvoimaisen jäsenen, Terumichin kuolemasta – itsemurhasta – lähtee tajunnan ja muistojen virta liikkeelle.

Tapahtumien ketju rakentuu pääasiassa yhteisistä perhetilaisuuksista, hautajaisista ja häistä, irvokkaana huipentumana Masuon omat häät, jotka viedään läpi ilman morsianta. Oshiman mukaan juuri seremoniat paljastavat japanilaisen sielun ja luonteen erikoislaadun. Samalla kyse on hyvin henkilökohtaisesta tilinteosta: Oshima kertoo yrittäneensä nykyhetkestä lähtien tutkia oman olemassa olonsa ja tunteittensa kokonaisuutta sodanjälkeisten vuosien historiaa vasten.

Mukana ovat sotasyyllisyys, amerikkalaisten miehittäjien lähtö, vanhan yläluokan ja vanhojen asenteiden uusi tuleminen 50-luvulla, vasemmiston nousu ja turhautuminen. Mutta yhteiskunnallisen murroksen historiaksi Seremonia kasvaa vasta Masuon tunteiden historian kautta. Rakkaat ihmiset kuolevat hänen ympäriltään, hän ei saa otetta perinteestä. Seremoniat eivät voi peittää sitä, että maa ja ihmiset ovat rikki.

Oikeastaan on kysymys yhdestä ainoasta pitkästä seremoniasta: valmistautumisesta kuolemaan, erään ajastaan jääneen elämänmuodon ja yhteiskuntaluokan kuolinkamppailusta. Masuo jää kuuntelemaan kuolleitten ääniä, lapsuutensa muistoja, pystymättä elämään nykyisyydessä.

Suvun yhteisyys ja ihmisten erillisyys, ihmis- ja sukulaissuhteet, yhteiskunnalliset asenteet ja paineet, ihmiskohtaloiden murhenäytelmät, rakkaus ja kyvyttömyys rakastaa – kaiken tämän Oshima hahmottaa enemmän viitteellisesti kuin selittäen ja jättää katsojalle runouden ja arvoituksellisuuden tunteen. Seremonia on rikas kudos, jota ei saa valmiiksi monellakaan katsomisella. Se on osa tämän elokuvan lumovoimaa.

— Sakari Toiviainen (1981)