Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet (1990)

Rosencrantz and Guildenstern Are Dead/Rosencrantz och Guildenstern är döda
Ohjaaja: 
Tom Stoppard
Henkilöt: 
Gary Oldman, Tim Roth, Richard Dreyfuss
Lisähenkilöt: 
sovitus Tom Stoppard näytelmästään pohjautuen William Shakespearen tragediaan Hamlet
Maa: 
GB
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
118 min
Teemat: 
SHAKESPEARE ELÄÄ!
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Tom Stoppardin omaperäinen ja älykäs Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet (1990) pohjautuu Shakespearen Hamletiin. Elokuva kertoo niin näytelmän kuin sen sivujen ulkopuolisista tapahtumista kahden sivuhahmon (Gary Oldman ja Tim Roth) silmin.

Brittiläinen näytelmäkirjailija Tom Stoppard kirjoitti teoksensa Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet näyttämölle jo vuonna 1964. Näytelmästä tuli menestys niin Lontoon kuin New Yorkin teattereissa ja se teki parikymppisestä Stoppardista kuuluisan. Sittemmin Stoppard siirtyi kirjoittamaan myös televisiolle ja valkokankaalle, minne hän laati käsikirjoitukset mm. elokuviin Brazil (1985), Auringon Valtakunta (1990) ja Billy Bathgate (1991). Vuonna 1990 hän ohjasi oman näytelmänsä Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet elokuvaksi, joka on toistaiseksi jäänyt hänen ainoaksi elokuvaohjauksekseen.

Absurdistinen näytelmä ja siten elokuvakin ottavat viitekehyksensä William Shakespearen Hamlet –näytelmästä keskittyen sen kahteen sivuhahmoon, Rosencratziin ja Guildensterniin, joita näyttelivät nousevat brittiläiset kyvyt Gary Oldman ja Tim Roth. Kaverukset on pyydetty paikalle kuningas Claudiuksen pyynnöstä selvittämään, miksi kuninkaan veljenpoika Hamlet käyttäytyy kuin olisi menettänyt järkensä. Shakespearen Hamletissa Rosencrantz ja Guildenstern ovat vain pienessä sivuroolissa, pohjustaen näytelmän kliimaksin eli Hamletin ja Claudiuksen kohtaamisen. Stoppard kuitenkin nostaa nämä sivuhenkilöt pääosaan ja peilaa Shakespearen tarinaa heidän silmin.

Stoppard on luonut päähenkilöistään oman elämänsä sivustakatsojia. He haahuilevat läpi tarinan, putkahdellen milloin mihinkäkin kohtaukseen, jatkuvasti yhtä hämmentyneen oloisina. Alunperin mitättömiksi sivuhahmoiksi luodut kaksi kaverusta ovat yhtä toissijaisia itselleen ja toisilleen kuin he ovat Shakespearen alkuperäiselle tarinalle. He seuraavat Tanskan hovin juonitteluita sivusta, ymmärtämättä syitä tai seurauksia ja täten kyvyttöminä vaikuttamaan tapahtumien kulkuun. He ovat niin hukassa, etteivät välillä edes muista kumpi on Rosencrantz ja kumpi Guildenstern. Tällä tosin ei ole väliäkään, he kun ovat kuin saman kolikon kaksi puolta. Siinä missä Shakespearen Hamlet keskittyy pohtimaan yksilön tekemiä valintoja ja niiden merkityksiä, Stoppardin yksilöt ovat täysin voimattomia maailman monimutkaisuuden edessä. Tällä Stoppard tuntuu alleviivavan sattumien merkitystä. Hänen hahmonsa säilyttävät täydellisen passiivisuuden suhtessa itseensä ja ympäröivään maailmaan, jopa väistämättömän kuoleman heitä kohdatessa. Rosencrantz ja Guildensern päätyvät kellumaan laivalle, jolla he tuntevat itsensä viimein vapaiksi, koska tietävät etteivät voi vaikuttaa sen kulkuun.

Tsekissä Thomas Strausseriksi syntynyt ja vasta teini-ikäisenä Englantiin muuttanut Stoppard ihaili Shakespearen ohella myös irlantilaista Samuel Beckettiä. Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet onkin yhtälailla velkaa Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmälle, missä päähenkilöt sanailevat näennäisiä turhanpäiväisyyksiä elämästä ja kuolemasta Godotia odottaessaan. Kuten omilla esikuvillaan, myös Stoppardilla on englannin kieli hyvin hallussa. Beckettin tyyliiin, Rosencrantz ja Guildenstern latelevat nokkelia kielikuvia sivuten samalla huomaamattaan ihmisolon universaaleja kysymyksiä elämän merkityksellisyydestä, jumalasta ja kuolemasta. Päähenkilöiden sanailu on välillä kuin verbaalista tennispeliä, jossa syöttäjä ja vastapeluri pistävät molemmat parastaan. Sidettä Hamletiin Stoppard vahvistaa käyttämällä Shakespearen alkuperäistä dialogia aina kun päähenkilöt sattuvat kohtaamaan jonkin Hamletin päähenkilöistä.

Juha Nurminen 22.10.2014