Murhan sävel (1978)

Fingers/Mordets melodi
Ohjaaja: 
James Toback
Henkilöt: 
Harvey Keitel, Tisa Farrow, James Nathaniel Brown
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus James Toback
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K18
Kesto: 
89 min
Teemat: 
ELOKUVA UUSIKS – REMAKES
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
On epäilemättä pelkkä sattuma, että nimellä Murhan sävel suomennettiin aikoinaan David Goodisin romaani Down There, josta Truffaut teki elokuvansa Ampukaa pianistia. Myös James Tobackin poikkeuksellisen esikoiselokuvan päähenkilö on pianisti ja hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin Truffautin elokuvan Charles Aznavour: kiristyneenä eri suuntiin vetävien lojaliteettien väliin.

Ennen ohjaajadebyyttiään Toback teki käsikirjoituksen Karel Reiszin elokuvaan The Gambler (Piru pakassa, 1974), joka oli lähes dostojevskiläinen sukellus uhkapelin maailmaan, miehen kaksoiselämään yliopiston opettajana ja pakkomielteisenä pelurina. Reiszin käsissä elokuva hukkui James Caanin ylitulkintaan ja angstin psykoanalyyttisiin kiemuroihin. Omalla elokuvallaan Toback näyttää mallia miten aihe olisi pitänyt tehdä: Fingers on viileä, etäisyyttä ottava, älykäs ja klassisen elegantti elokuva.

Päähenkilön kaksijakoinen luonne on yhdistävä tekijä elokuvien The Gambler ja Fingers välillä. Harvey Keitelin tavanomaisen hermoherkästi tulkitsema Jimmy Angelelli on 32-vuotiaana yhä kahden maailman välissä pyristelevä hahmo: äidin taiteellisten taipumusten virittämänä hän harjoittelee tullakseen konserttipianistiksi kantaen kaikkialle mukanaan nauhuria joka soittaa Bachin fuugaa. Samalla Jimmy kietoutuu mukaan isänsä liiketoimiin ja mafiapuuhiin käyden väkivalloin perimässä erääntyneitä velkoja. Hänessä on ainesta kummallekin alalle mutta kummallakaan hän ei loppujen lopuksi ole tarpeeksi hyvä.

Amerikanitalialainen miljöö vahvoine perhesiteineen ja mafiayhteyksineen voisi olla joistakin Scorsesen elokuvasta; Tobackilla on kuitenkin tarpeeksi persoonallisuutta päästäkseen ohi pastissin. Juonikuvionsa puolesta Fingers voisi olla jännäri, mutta Tobackin mielenkiinto on selvästi muualla: kuvauksessa häilyvästä minuudesta, ristiriidasta joka repii päähenkilön rikki ja paljaaksi.

Jimmyn elämäntilanteen kaksijakoisuus toistuu hänen seksuaalielämässään, jolle Toback suo runsaasti huomiota. Koskemattoman äitihahmon vastapainoksi Jimmy kokee tarpeelliseksi korostaa miehisyyttään käymällä naisten hameiden alle aina tilaisuuden tullen. Äiti ja huora, perhe ja maailma, seksi ja väkivalta, Freud ja Lewis Carrol: tämä länsimaisen kulttuurin raskas ja skitsofreeninen perintöosa leimaa Jimmy Angelellin pyristelyä kohtalonomaisessa verkossa.

– Sakari Toiviaisen (1979) ja muiden lähteiden mukaan