A Prairie Home Companion (2006)

Robert Altmanin huonot vitsit/Lördagsöppet på prärien
Ohjaaja: 
Robert Altman
Henkilöt: 
Woody Harrelson, Tommy Lee Jones, Garrison Keillor, Kevin Kline, Meryl Streep
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
S
Kesto: 
105 min
Teemat: 
ROBERT ALTMAN
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
käsikirjoitus Garrison Keillor radio-ohjelmastaan
Robert Altmanin viimeisenä elokuvana valmistui joviaali filmatisointi Garrison Keillorin radio-ohjelmasta A Prairie Home Companion (2006). Korskea tuottaja (Tommy Lee Jones) haluaa lakkauttaa ohjelman; mahtaako asialle mitään suojelusenkelikään (Virginia Madsen)? Mukana on taas all star cast. Vakuutussyistä vanhan maestron varamiehenä oli Paul Thomas Anderson, Altmanin henkisistä perillisistä ensimmäinen.

Garrison Keillorin viikoittainen radio-ohjelma, varieteeshow A Prairie Home Companion, hyväntuulinen vanhan ajan radiopastissi, on jatkunut yhtäjaksoisesti vuodesta 1974 lähtien. Lähetyspaikka on Fitzgerald-teatteri St. Paulissa Minnesotassa – teatteri on saanut nimensä kirjailija F. Scott Fitzgeraldilta, St. Paulin kuuluisimmalta pojalta – vaikka siinä ollaan uskottelevinaan, että kaikki tapahtuu fiktiivisessä Lake Wobegonin pikkukaupungissa. Huikean suositulla sarjalla ei ole vähäisintäkään lopettamisuhkaa. Robert Altmanin viimeisen elokuvan (hän kuoli 81-vuotiaana 20.11.2006) juoni perustuu kuitenkin kuvitelmaan, että todistamme ohjelman viimeistä hengenvetoa.

John Hustonin viimeinen elokuva Muistoja (1987) oli täynnä viitteitä kuolevaisuudesta. Altmanin jäähyväisteos on paljon rienaavampi. Kuolema on läsnä kirjaimellisesti Virginia Madsenin vaalean enkelin hahmossa, mutta häntä ei kohdella turhan kunnioittavasti. Kohtauksen, jossa cowboylaulajat Dusty ja Lefty muistelevat kyynelsilmin kuollutta ystäväänsä Chuckia, keskeyttävät ruumiin pieraisut. Duon suru ei estä sitä heittäytymästä täyttä kurkkua laulamaan rietasta ”Bad Jokes” -numeroa.

A Prairie Home Companion ammentaa paljolti samanlaisesta hyväntuulisen, konstailemattoman kansanhuumorin suonesta kuin Cookien perintö (1999), ja siitä välittyy tunne, että kaikilla on hauskaa. Altmanin tapaan kyseessä on ison tähtikaartin ensembleteos, jossa on päällekkäisvuoropuhelua ja kamera leijuu leppoisasti näennäisen improvisoituun tapaan ihmisryhmästä toiseen. Tyyli sopii Keillorin modus operandiin täysin. Nimellä ”G. K.” hän hallinnoi harhailevan sekasortoisia tapahtumia pöllämystyneen hyväntahtoisesti ja kasvot peruslukemilla. Hän kertoo tarinoita joissa ei ole päätä eikä häntää ja heittää joukkoon irtovitsejä minnesotalaisten legendaarisesta juroudesta: ”elämä on taistelua, ja jos olet joskus onnellinen, älä huolestu – se on vain väliaikaista”.

Näyttelijät heittäytyvät rooleihinsa täysillä. Meryl Streep ja Lily Tomlin tuovat duettoihinsa ripauksen sisarkateutta. Woody Harrelson ja John C. Reilly yrittävät lyödä toisiaan laudalta cowboylaulajina. Peckinpah-veteraani L. Q. Jones hoipertelee lavalta perässään Virgina Madsenin tyylikäs kuoleman enkeli. Kevin Klinen esittämä huono-onninen ex-salapoliisi, nykyinen turvamies, puhuu Chandler-dialogia. Kivikasvoinen Tommy Lee Jones ilmestyy tuhon lähettiläänä ohjelman leppoisaan mutta huteroon maailmaan. Streepin itsemurha-ajatuksia hautovana teinityttärenä Lindsay Lohan pitää puolensa erittäin hyvin.

Ohjaajan sapekkaammasta puolesta saamme viitteitä satunnaisesti (piikki George W. Bushin suuntaan: ”Texasilaiset puhuvat hassusti, heidän katseensa harhailee, ja heidän lihansa roikkuu”), mutta enimmäkseen kyseessä on leppoisa elokuva. Altman ei ole tässä huippuvireessään mutta ei kovin kaukanakaan siitä. Selväksi käy, että ohjaaja tiesi tämän olevan hänen viimeinen elokuvansa. ”Vanhan miehen kuolema ei ole tragedia. Antakaa hänelle hänen heikkoutensa anteeksi ja kiittäkää häntä hellästä huolenpidosta”.

– Philip Kempin mukaan (Sight & Sound, March 2007) AA 6.1.2016 – Keillor on ilmoittanut lopettavansa A Prairie Home Companionin juontamisen kaudella 2016–2017, jolloin seuraajaksi tulee Chris Thile. – Minnesotassa on paljon amerikansuomalaisia.