Hämähäkkimies (1977)

Spider-Man
Ohjaaja: 
E. W. Swackhamer
Henkilöt: 
Nicholas Hammond, David White, Lisa Eilbacher
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
93 min
Teemat: 
SARJAKUVISTA KUVASARJOIKSI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Stan Leen ja Marvel Comicsin hahmojen pohjalta
Ennen Sam Raimin Hämähäkkimies-trilogiaa elokuvateattereissa nähtiin E. W. Swackhamerin ohjaama Hämähäkkimies (Spider-Man, 1977), joka tosin alun perin oli televisiosarjan pilottijakso. Teknisesti kömpelön näköinen filmatisointi edustaa camp-osastoa, mutta nähdään siinä muutamia komeita leiskauksia kaupungin yllä.

Nyt vuonna 2016 elämme valkokankaiden supersankareiden aikaa. Uusin, jo pari vuotta liikkeellä elokuvateattereissa ollut villitys on yhdistää monet aiemmat sankarit yhteen ja samaan elokuvaan, usein keskinäisen vastakkainasettelun merkeissä. Supersankareiden yksilöllisyys on siis puntarissa uudesta näkökulmasta. Mutta näin ei ole aina ollut.

Hämähäkkimiehen hahmo sinällään oli tuttu Marvelin sarjakuvista jo vuodesta 1962. Amazing Fantasy -lehdessä esitelty supersankaritarina oli Stan Leen kirjoittama ja Steve Ditkon piirtämä. Siksi oli luontevaa, että ensimmäiset sovellukset televisioon olivat animaatioita.

Nyt nähtävä Hämähäkkimies oli televisiossa vuonna 1978 alkaneen sarjan The Amazing Spider-Man pilottiosa, jota tuottajat päätyivät levittämään myös elokuvateattereihin. Se ei ollut ajalleen ainutkertaista, sillä Ihmenaisen, Hulkin ja Dr. Strangen ja Kapteeni Amerikan ympärille rakennettiin 1970-luvun loppupuolella omat tv-elokuvansa (telefilm). Ne eivät olleet sarjoina kovin pitkäikäisiä, vaikka Hulk sentään jatkoi sillä kierroksella vuoteen 1982.

Hämähäkkimiehen juonikuvio vaikuttaa lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen kovin tutulta, vaikka tuttuutta voitaisiin hyvin etsiä jo 1950-luvun Teräsmies-tarinoista: New Yorkia ja oikeastaan muutakin maailmaa uhkaa riittävän hullu, rahanahne tiedemies, joka on tietokoneita hyväksikäyttämällä kehittänyt mahdollisuuden ajatuksensiirron avulla mullistaa elämän perusteet. Sanomalehti Daily Buglen toimituksessa kuitenkin tapahtuu kummia, kun radioaktiivinen hämähäkki puraisee tulevaa sankaria: lehden käyttämä free lance -valokuvaaja saa tämän sattumuksen kautta kolhuja kestävän ruumiin, liimanäpit ja kiipeilytaidon, jonka avulla konnia voi toimittaa sinne minne he laillisessa yhteiskuntajärjestyksessä kuuluvatkin.

Suoraviivaista ja selkeää, mistä myöhemmät hämähäkkimiestarinat pyrkivät irti päästäkseen syvempiin vesiin. Aivan kuten Batman-tarinoissa synkemmät ja mutkallisemmat juonet kytkeytyvät supersankarien identiteettien monimuotoisuuteen ja sen aiheuttamiin vakaviin henkilökohtaisiin ongelmiin. Toki viitteitä elokuvamme antaa siihenkin, sillä huonona vaihtoehtona rahalle ovat nimenomaan joukkomittaiset itsemurhat, teema, jota traumaattinen Hämähäkkimies ikuisesti tulee vatvomaan yksilötasolla omassa elokuvaelämässään.

– Jari Sedergren 2.3.2016