Kun sydän lakkaa lyömästä (2005)

De battre mon cœur s'est arrêté/Mitt hjärtas förlorade slag
Ohjaaja: 
Jacques Audiard
Henkilöt: 
Romain Duris, Niels Arestrup, Jonathan Zaccaï
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
norske texter/ suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
103 min
Teemat: 
ELOKUVA UUSIKS – REMAKES
Lisätieto: 
James Tobackin elokuvasta Murhan sävel (Fingers)
Jacques Audiardin Kun sydän lakkaa lyömästä (2005) on vaikuttava tulkinta James Tobackin Murhan sävelestä (1978). Esikuvansa tavoin elokuva löytää draamansa päähenkilön kahden vastakkaisen roolin välisestä kitkasta. Taiteilijasieluinen Tom tekee hämärähommmia osin isää kohtaan tuntemastaan velvollisuudentunnosta, osin tottumuksesta. Taiteen ja alamaailman välillä elävää nuorukaista esittää charmantti Roman Duris, jonka palavasilmäinen näytteleminen kannattelee elokuvaa.

James Tobackin vuonna 1978 valmistunut Murhan sävel tuli elokuvateattereihin takaoven kautta. Toback ei ollut käynyt elokuvakouluja. Ennen esikoistaan hän ei ollut tehnyt edes lyhytelokuvia. Tobackin kirjoittama elokuva kertoi lahjakkaasta pianistista, joka elätti itsensä perimällä koronkiskuri-isänsä saatavia. Kahden identiteetin välillä tempoilevaa Jimmy Fingersiä näytteli Harvey Keitel. 19 päivässä kuvattua elokuvaa esitettiin lähinnä b-elokuvateattereissa. Melodraamaa ja rikoselokuvaa onnistuneesti yhdistelevä teos sai ajan myötä pienimuotoisen kulttimaineen. Nyt statuksen kruunaa ranskalainen uudelleenfilmatisointi Kun sydän lakkaa lyömästä, jonka on ohjannut Jacques Audiard.

Audiard on uskollinen Tobackin tarinalle mutta lähestyy päähenkilöitä eri tavalla. Jimmy Fingers oli nöyryytyksestä toiseen kompasteleva ajelehtija. Romain Duris'n näyttelemä Tom Seyr on selvästi itsevarmempi ja määrätietoisempi. 28-vuotias Tom hoitelee Pariisissa isänsä kiinteistöbisneksen likaisia töitä. Hän perii maksamattomat vuokrat nyrkkiä säästämättä. Tomin pianistiäiti on kuollut kymmenen vuotta aiemmin, ja pojan pianoharrastus on haudattu hänen mukanaan. Niels Arestrupin näyttelemä isä syyttää pianonsoittoa vaimon menetyksestä.

Kun Tom törmää sattumalta äidin entiseen manageriin piano alkaa vetää häntä uudestaan puoleensa. Tom löytää kiinalaisen pianonopettajan, jonka avulla hän alkaa harjoitella. Jännitettä tuo se, ettei opettajalla ja oppilaalla ole yhteistä kieltä. Pianotuntien kuvaukset ovat synkän elokuvan ilmanottoaukkoja. Niihin sisältyy paitsi lämpöä myös huumoria.

Esikuvansa tavoin Kun sydän lakkaa lyömästä löytää draamansa päähenkilön kahden vastakkaisen roolin välisestä kitkasta. Taiteilijasieluinen Tom tekee hämärähommmia osin isää kohtaan tuntemastaan velvollisuudentunnosta, osin tottumuksesta. Pianonsoitto väläyttää mahdollisuutta toteuttaa itseään piittaamatta muiden vaatimuksista. Tobackin elokuvassa Michael Gazzon esittämä gangsteri-isä pitää poikaansa pihdeissään varmalla otteella. Audiard taas tekee isästä avuttoman vanhuksen. Pehmentäminen toimii ja tuo tarinaan uuden tason. Isän anellessa koppavaa Tomia perintäkeikoille ikääntyvää kovanaamaa käy miltei sääliksi. Isän ja pojan hoivasuhteen kääntymisestä tulee yksi elokuvan kantavista teemoista. Se työntää rikoselokuvan piirteitä pois ihmissuhdedraaman tieltä.

Elokuva näyttää Pariisin synkempänä kuin se on aikoihin nähty valkokankaalla. Tomin kaksoiselämää korostavat jyrkät kontrastit perustuvat kuitenkin enemmän valaistukseen kuin karuihin miljöihin. Siinä missä Tobackin Jimmy Fingers oli kaduilla pyörivä pikkunilkki Tom Seyr taas on salonkikelpoinen roisto. Duris'n kiihkeä olemus korostaa Tomin arvaamattomuutta. Arestrup tekee pienin elein uskottavan roolin auktoriteettinsa pala kerrallaan menettävänä isänä. Muut hahmot kuten Tomin liikekumppanit ja isän uusi vaimo jätetään niin ohuiksi, ettei heistä osaa kiinnostua. 31-vuotias Duris on nähyt yli 30 elokuvassa. Suomessa niistä on esitetty muun muassa sarjakuvamainen toimintarymistely Dobermann. Tomin roolin perusteella Duris'lle voi povata valoisaa tulevaisuutta. Karismaattisella näyttelijällä on rahkeita seurata Ranskan tämän hetken tunnetuinta miesnäyttelijää Vincent Casselia kansainväliseksi tähdeksi.

Myös ohjaaja Audiard on ennestään melko tuntematon Suomessa. Ranskassa 53-vuotias Audiard on saanut palkintoja sekä ohjaajana että käsikirjoittajana. Kun sydän lakkaa lyömästä on Audiardilta vankka työnäyte. Täysin virtaviivainen se ei silti ole. Keskivaiheilla tarinankuljetus alkaa hetkittäin piiputtaa. Isähahmo unohdetaan turhan pitkäksi aikaa, ja draama pääsee hetkeksi väljähtymään. Tomin raivokohtauksia taas olisi voitu annostella säästeliäämmin. Myös Tomin naissuhteiden yliolkainen käsittely tuntuu oudolta. Miksi kiinnostava suhdekiemura unohdetaan hetki kun se on saatu kerityksi auki? Ajoittaisesta kangertelusta huolimatta Kun sydän lakkaa lyömästä on uskottavaa draamaa. Sen suurin valtti on Romain Duris'n palavasilmäinen näytteleminen, joka kannattelee elokuvaa heikkojenkin jaksojen aikana.

– Matti Rämön mukaan (Helsingin Sanomat / NYT 13.4.2010) AA 16.12.2010