Thelonious Monk: Straight No Chaser (1988)

Ohjaaja: 
Charlotte Zwerin
Maa: 
USA
Ikäraja: 
S
Kesto: 
90 min
Teemat: 
BLACK HISTORY MONTH: JAZZ
Lisätieto: 
dokumenttielokuva pianisti ja säveltäjä Thelonious Monkista
Thelonious Monkia kuvasi jännittävästi kaksi taidedokumentaristia, Blackwoodin veljekset, pianistin Euroopan kiertueella vuonna 1967 (jolla esiintyi hänen ensimmäinen big bandinsa USA:n ulkopuolella). Kaksiosaista tallennetta näytettiin eurooppalaisilla tv-kanavilla vuonna 1968, kunnes siitä tuli lähtömateriaalia elokuvaan Thelonious Monk: Straight No Chaser (1988), Charlotte Zwerinin äärimmäisen loisteliaaseen muotokuvaan modernin musiikin jättiläisestä. Tuottaja oli Clint Eastwood.

Musiikki: Thelonious Monk (T.M.) paitsi missä toisin mainittu: “Evidence” (T.M.),  ”Rhythm-a-ning” (T.M.),  “On The Bean” (Walter Thomas) es. Coleman Hawkins ja Thelonious Monk, 'Round Midnight” (T.M., Cootie Williams, Bernard Hanighen), “Well, You Needn't” (T.M.) “Bright Mississippi” (T.M.), “Blue Monk” (T.M.), “Trinkle Tinkle” (T.M.), es. Thelonious Monk ja John Coltrane, “Ugly Beauty” (T.M.), “Ask Me Now” (T.M.), “Just a Gigolo” (Leonello Casucci, saks. 'Julius Brammer' ja engl. Irving Caesar),, “Crepuscule with Nellie” (T.M.), “I Should Care” (Sammy Cahn, Alex Stordahl, Paul Weston) es. Thelonious Monk, “Wee See” (T.M.), “Oska T.” (T.M.), “Epistrophy” (T.M., Kenny Clarke), “Don't Blame Me” (Jimmy McHugh, Dorothy Fields), “Ruby, My Dear” (T.M.), “I Mean You” (T.M., Coleman Hawkins), “Lulu's Back In Town” (Harry Warren, Al Dubin), “Pannonica” (T.M.), “Boo Boo's Birthday” (T.M.), “Misterioso” (T.M.), “Monk's Mood” (T.M.) es. Thelonious Monk ja John Coltrane, “Sweetheart of All My Dreams” (Art Fitch, Kay Fitch, Bert Lowe), “'Round Midnight” (T.M.).

Thelonious Monk (1917–1982), legendaarinen amerikkalainen jazzpianisti ja -säveltäjä, tunnetaan ainutlaatuisesta improvisaatiotyylistään ja monista suosituista sävellyksistään kuten ”Straight, No Chaser”, ”Blue Monk” ja ”’Round Midnight”. Monk on Duke Ellingtonin jälkeen toiseksi eniten levytetty jazz-säveltäjä.

Elokuvaprojekti Thelonious Monk: Straight, No Chaser sai alkuunsa vuonna 1981. Christian Blackwood oli tuottanut dokumenttielokuvan Thelonious Monkista Länsi-Saksan televisiolle vuosina 1967–1968. Bruce Ricker puolestaan oli tuottanut dokumenttielokuvan Kansas Cityn jazz-maailmasta nimeltä The Last of the Blue Devils (1979). Blackwood oli editoinut Monk-elokuvansa 14-tuntisesta, New York Cityssä, Atlantassa ja Euroopassa kuuden kuukauden aikana kuvatusta materiaalista, ja sillä oli ollut vain yksi tv-lähetys. Nähtyään aineiston Ricker kutsui sitä ”jazzin Kuolleen meren kääröiksi”.

Blackwood ja Ricker päättivät tehdä uuden Monk-elokuvan. Ohjaajaksi tuli Charlotte Zwerin. Tekijät ottivat yhteyttä Monkiin, mutta muusikon terveys petti, ja hän kuoli vuonna 1982. Monkin suvun monimutkaisten perintöselvittelyjen takia elokuvan tuotanto viivästyi vuosia. Clint Eastwood näki The Last of the Blue Devilsin valmistellessaan Birdiä (1988), ja hän sai aikaan, että Warner Home Videon Warren Lieberfarb järjesti rahoituksen Thelonious Monk: Straight, No Chaseriin.

”Michael ja Christian Blackwoodin kuvaaman materiaalin musiikillinen arvo on niin tavaton, että sitä on mahdotonta pilata”, kirjoittaa Jonathan Rosenbaum, jolla on ohjaajan panoksesta huomautettavaakin. ”Silti, suhteessa elokuvan musiikkiaineiston mahtavuuteen, tämä on lähinnä saivartelua. Monkin kuullaan soittavan lähes kaksi tusinaa kappaletta, joista useimmat ovat hänen omia sävellyksiään, yhdessä lahjakkaan kvartettonsa ja oktettonsa kanssa, konserteissa, harjoituksissa ja yhdessä levytyssessiossa – ja hyvin suuri osa siitä on erinomaista. Jo elokuvan avaava kihelmöittävä ”Evidence”-soolo on yksinään pääsylipun arvoinen.”

Stephen Holden kirjoitti The New York Timesissä, että elokuvassa on ”hienointa jazzia mitä on koskaan filmattu”, ja lähikuvat Monkin käsistä dokumentoivat hänen poikkeuksellista tekniikkaansa. Elokuva tarjoaa harvinaisen intiimiä kuvaa yleensä pidättyväisestä Monkista. Thelonious Monk: Straight, No Chaser valittiin Kongressin kirjaston National Film Registryyn vuonna 2017

- Antti Alanen eri lähteistä, kuten Jonathan Rosenbaum (Chicago Reader, 15.12.1989) 15.2.2018