Capote (2005)

Ohjaaja: 
Bennett Miller
Henkilöt: 
Philip Seymour Hoffman, Catherine Keener, Clifton Collins Jr.
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Dan Futterman
Maa: 
USA/Kanada
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
117 min
Teemat: 
PHILIP SEYMOUR HOFFMAN 1967-2014
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Gerald Clarken kirjasta
Bennett Millerin ohjaama Capote (2005) toi ainoan Oscar-palkinnon nimiosan esittäjälleen Philip Seymour Hoffmanille, joka tulkitsi huikealla tavalla omanarvontuntoista, kompleksista kirjailijaa. Hurja murhatarina imaisee Capoten vaarallisen syvälle. Tuloksena oli kuitenkin klassikko, Kylmäverisesti (In Cold Blood, 1966). Vastavoimana elokuvassa toimii Catherine Keenerin esitämä kirjailija Harper Lee.

Vuonna 1959 lehtiartikkeli Clutterin perheen murhasta pienessä Holcombin kaupungissa Kansasissa osui kirjailija Truman Capoten silmiin. Seuraavat kuusi vuotta hän keskittyi pääasiassa seuraamaan tuota tapausta, joka päättyi Dick Hickockin ja Perry Smithin teloitukseen ja sen jälkeiseen Kylmäverisesti-teoksen julkaisuun, jossa rikosbestseller koki mutaation oikeaksi kirjallisuudeksi.

Bennett Millerin Capote on kiehtova ja hienosäikeinen rekonstruktio päähenkilönsä elämänvaiheesta, jolloin hän tavoitteli kirjallista kunniaa ja huojui moraalikadon partaalla. "Näin alkaa suurenmoinen rakkaustarina – Trumanin ja hänen itsensä välillä", sanoo joku, mutta elokuvassa annetaan ymmärtää, että Capoten pakkomielle, hänen viehtymyksensä loihtia murhien rumasta tarkoituksettomuudesta kuolematonta proosaa, on pikemminkin ymmärrettävissä faustilaisena sopimuksena.

Oli miten oli, Capote on ennen muuta tarina kirjailijan vimmaisesta, kaikkinielevästä suhteesta työhönsä ja siten omaan itseensä. Tästä syntyy parempaa draamaa kuin luulisi. Capoten ihmissuhteet ovat enimmäkseen toisarvoisia ja välineellisiä, mikä vain korostaa Philip Seymour Hoffmanin osasuorituksen ansiokkuutta, kun hänen on luotava kontakti yleisöön hahmonsa narsistista kuplaa puhkaisematta. Hoffmanilta luonnistuu melkoinen fyysinen ja äänellinen muodonmuutos – hän jäljittelee Capoten vikisevää, venyttelevää puhetyyliä ja tuntuu kutistuvan tämän keijumaisiin mittoihin – ja lisäksi hän ilmentää kirkkaasti ja hienovaraisesti Capoten kompleksista temperamenttia.

Capote oli homo Kennedy-klaanin ja Rat Packin machismon aikakaudella, etelän mies New Yorkissa ja newyorkilainen Kansasissa. Hän astuu aina uuteen tilanteeseen itsevarmana siitä, kuka hän on ja siitä, keneksi hän tulee vielä pian osoittautumaan, aina huoneen kiinnostavimpana henkilönä.

Syvätarina, jonka Dan Futtermanin hieno, Gerald Clarken elämäkertateoksesta muovaama käsikirjoitus ja Bennett Millerin iskevästi dramatisoima tulkinta nostavat esiin, on Capoten työn riski ja hinta. Lapsuudenystävänsä Harper Leen (Catherine Keener) kanssa Capote hyödyntää New Yorkin glamouria, etelän viehätysvoimaa ja skotlantilaista viskiä heidän yrittäessään houkutella Holcombin asukkaita avautumaan luontaisesta pidättyvyydestään. He ystävystyvät rikoksen päätutkijan Alvin Deweyn (Chris Cooperin) ja tämän glamourin lumoissa olevan vaimona (upea Amy Ryan) kanssa.

Mutta kaikki muut suhteet jättää varjoonsa Capoten kiinnostus Perry Smithiin (Clifton Collins, Jr.), jonka herkkä, sosiopaattinen luonne on musta peilikuva Capoten omasta. Tätä kuvatessaan Capote kohtaa rehellisesti kuvatun journalistisen hankkeen ytimessä olevan moraalisen kuilun. Capoten välinpitämättömyys Smithin ja Hickockin armahduspyyntöjen suhteen on kuuluisaa, ja on vihjattu, että syynä oli se, että vain kuolema voisi tuoda Capotelle hänen kirjansa tarvitseman lopun.

Capote-elokuvan perusjännite onkin toinen kuin Kylmäverisesti-kirjan: vastakkain ovat yhtäältä jokapäiväinen amerikkalainen elämä ja kuolema ja toisaalta koneisto, joka tekee siitä uutisia, spektaakkelia ja joskus taidettakin. Ei siis ole kyseessä vain New York vastaan Kansas. Capote laskeutuu kuuluisuuden planeetalta sydänmaalle. Hän keräilee harvinaisia, viallisia ihmisolentoja omia tarkoituksiaan varten. "Tämä kirja tulee muuttamaan kirjoittamisen tavan", William Shawn puuskahtaa innoissaan. Nyt näyttää siltä, että tuon profetian totuus on kaikkialla, ja toisin kuin Kylmäverisesti-kirjan proosa, se ei ole kaunista tarkasteltavaa.

– A. O. Scott (The New York Times, 27.9.2005) AA 15.5.2014