Sopeutumattomat (1961)

The Misfits/De Missanpassade
Ohjaaja: 
John Huston
Henkilöt: 
Clark Gable, Marilyn Monroe, Montgomery Clift, Thelma Ritter, Eli Wallach
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Arthur Miller • kuvaus Russell Metty • musiikki Alex North
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
norsk tekst
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
124 min
Teemat: 
MARILYN MONROE 90 VUOTTA
John Huston ohjasi Arthur Millerin käsikirjoituksesta Nevadaan sijoittuvan Sopeutumattomat (The Misfits, 1961). Teos kertoo eksyneisyydestä ihmissuhteissa ja kyvyttömyydestä kohdata luontoa. Ikimuistoisessa näyttelijäkaartissa olivat mukana Marilyn Monroe, Clark Gable ja Montgomery Clift. Kohta ketään heistä ei enää ollut.

Vuonna 1957 ilmestyneessä novellissaan ”The Misfits” Arthur Miller kuvasi viimeisiä rajaseudun miehiä, kolmea kiertelevää cowboyta, sukupuuttoon tuomittuja yksilöitä. Paljaudessaan novelli tuo mieleen Ernest Hemingwayn hienot varhaiskertomukset – mutta sillä erolla, että Miller ei nojaudu luonnonyhteyteen eikä vihkiytymisriitteihin vaan kuvaa niiden asemesta henkilöittensä tunnetiloja ja taustoja, kuten miesten puheissa ja ajatuksissa viipyvää keski-ikäistä naista, Roslynia. Nevadan kaukaisilla vuorilla, kuumaisemissa villien mustangien turhauttavaan metsästykseen huipentuva novelli henkii ironiaa miesten epäkypsyyttä ja rajoituksia kohtaan, mutta säilyttää silti sympatioiden tasapainon.

Sopeutumattomien käsikirjoitusta novellin pohjalta laatiessaan Arthur Miller työsti ensin romaanin ja skenaarion sekamuodon The Misfits (julkaistu 1961), joka silmiä, katseita ja näkemistä alituisesti korostaessaan vaikuttaa monin paikoin falskilta ja yksitoikkoiselta. Romanttisen rakkauden kuvaus tunki etualalle: Gay Langlandin ja Roslynin suhdetta idealisoitiin sentimentaalisuuteen asti. Teokseen samoin kuin elokuvaankin saatiin helläsydämisen Marilyn Monroe -ihanteen piirteitä myös Millerin vähäisestä novellista ”Please Don’t Kill Anything” (1960).

Arthur Millerin useimmiten turhauttavista elokuvahankkeista tuloksekkaimmaksi osoittautunut Sopeutumattomat jäi niin Clark Gable kuin Marilyn Monroen viimeiseksi työksi. (Montgomery Clift ja Thelma Ritter kuolivat muutaman vuoden sisällä elokuvan valmistumisesta) Kyseessä on kunnianhimoinen realismihakuinen esitys viimeisistä cowboy-sankareista, näiden ”vapaiden” miesten maailmasta herkästi kokevan, elämää kunnioittavan ”todellisen naisen”, Roslynin (Monroe) reaktioiden läpi katsottuna ja myös John Hustonin ja Marilyn Monroen käsityksiä tahtoi (pakotti) onnelliseen loppuun.

Hustonin lakoninen ohjustyyli oikeastaan vaan toi lisäpainoa Millerin ekspliittiselle, tähdentävälle kerronnalle henkilöiden ”elämänlangoista”, jotka yhä pitävät kiinni menetetyistä omaisista. Tähtinäyttelijät ja taustamusiikin alleviivaukset edesauttavat mahdikkuuden vaikutelman. ”We are all dying”, Roslyn enteilee.

Sopeutumattomien perusongelmaksi koitui Hustonin – ohjaajan ensimmäisessä USA:ssa valmistuneessa elokuvassa sitten The Red Badge of Couragen – turhan kunnioittava uskollisuus Millerin ylikirjoitetulle, mukasyvälliselle tekstille, dialogin ”runollisuuksille”. Draama ei syty eloon, vaikka kuvissa on henkeä, ”poetry without words”. Elokuva nousee sentään voimakkaassa loppujaksossaan, mustangien pyydystämisessä, graafisen selkeään realismiin, joka palauttaa mieleen Hustonin parhaat toiminnan ja etsinnän odysseiat, jopa Sierra Madren aarteen.

– Matti Salo (1995)