Flavia the Heretic (1974)

Flavia, la monaca musulmana/Flavia och den blodiga hämnden
Ohjaaja: 
Gianfranco Mingozzi
Henkilöt: 
Florinda Bolkan, Claudio Cassinelli, Maria Casarès
Maa: 
Italia/Ranska
Ikäraja: 
K18
Kesto: 
101 min
Teemat: 
USKOMATON ITALIA
Kopiotieto: 
35 mm
Lisätieto: 
English version
Gianfranco Mingozzin komea ja raivokas Flavia the Heretic (Flavia la monaca musulmana, 1974) on 1400-luvun Otrantoon sijoittuva sodanjulistus roomalaiskatoliselle patriarkaatille. Luostariin pakotettu Flavia (Florinda Bolkan) alkaa kyseenalaistaa kristinuskon miehistä maailmaa, radikalisoituu ja tuhoaa sortajansa muslimijoukkojen päällikkönä.

Totta ja tarua räiskyvästi yhdistävä Flavia, la monaca musulmana on ainutlaatuinen historiallinen elokuva, joka hahmottaa uskonsotien repimää 1400-luvun Eurooppaa sortoon kyllästyneen naisnäkökulman kautta. Tapahtumapaikka on Italian itäisin rannikkoseutu Apulia, kartalla katsottuna “saapasmaan” saappaankorko. Vuonna 1480 osmanien eli ottomaanien valtakunnan joukot hyökkäsivät satamakaupunki Otrantoon. Islamilaiset valloittajat surmasivat noin 12 000 asukasta ja 5000 orjuutettiin. Otranton marttyyrit -käsite tarkoittaa kahdeksaasataa miestä, jotka perimätiedon mukaan surmattiin kieltäydyttyään kääntymästä islamiin. Katolinen kirkko kanonisoi koko joukon pyhimyksiksi.

Aihepiiri tarjoaisi jyrkät ainekset koti, uskonto ja isänmaa -henkiseen historiikkiin, jossa “ne” uhkaavat “meitä”. Flavia, la monaca musulmana näkee kuitenkin pimeää fundamentalismia myös omassa kulttuurissaan ja keskittyy totutun kansallisen tarinan ulkopuolelle jääneisiin uhreihin ja sortajiin. Päähenkilö on aatelissukuun syntynyt Flavia-neito, jonka mielessä kangastelee traumana ja romanttisena muistona taistelukentällä haavoittuneen turkkilaissoturin kohtaaminen. Flavia määrätään vasten tahtoaan luostariin. Tarantulakultin piirissä tapahtunutta irrottelua seuraava kurinpalautus ei palauta Flaviaa ruotuun vaan lietsoo hänessä kristinuskon miesvaltaisuutta kritisoivia ajatuksia. Liittoutuminen osmanipäällikön kanssa huipentaa radikalisoitumisen.

Kipupisteet edellä menevä kokonaisuus on kuin Paul Verhoevenin elokuvien italialainen sukulainen, joka tahtoo kaivaa historiasta ne ilmiöt, joita ei opeteta koulussa. Vimma ja rujous sisältävät sensaatiohakuisuuden lisäksi perusteltua sivilisaation kritiikkiä, joka tekee kokonaisuudesta tasokkaan, vaikeasti luokiteltavan saavutuksen. Flavia on toisinaan määritelty kauhuksi ja toisinaan “nunsploitaatioksi”, mihin luostarimiljöö tarjoaa pintatason yhteyksiä, mutta ydinsisältöön kuuluva historian uudelleenajattelu ei kuulu näiden lajien perustehtäviin.

Federico Fellinin Ihanan elämän apulaisohjaajana toiminut Gianfranco Mingozzi (1932–2009) oli RAI:n tv-draamojen ja dokumenttien vakio-ohjaaja, jolta Suomen televisio on esittänyt ainakin tv-elokuvan Taikakangas (1982). Nimiosassa nähdään vahvakatseinen Florinda Bolkan (s. 1941). Italialaisen elokuvan brasilialaisvahvistus oli psykologisesti monimutkaisten hahmojen vähäeleinen tulkitsija. Bolkan tunnetaan kansainvälisesti lähinnä kauhutrillerien kulttihahmona ja pienten piirien suosikkina, mutta italialaisessa kulttuurissa hän nauttii laajaa arvostusta – parhaan naispääosan David di Donatello -elokuvapalkinnon kolminkertaisena voittajana Bolkan kuuluu samaan eliittilohkoon kuin Sophia Loren, Claudia Cardinale ja Monica Vitti.

Mingozzin elokuva rantautui Suomeen ruotsalaisen Trix Videon painamina ja suomeksi tekstittäminä kasetteina 1980-luvun alkuvuosina, jolloin valtio ei vielä säännellyt videoelokuvien levitystä. Se oli Future Film -yhtiön ja lukuisien videofirmojen perustajana tunnetun vaasalaisen Lars Backlundin ensimmäisiä maahantuonteja.

– Lauri Lehtinen 5.9.2018