Running Man – juokse tai kuole (1987)

The Running Man
Ohjaaja: 
Paul Michael Glaser
Henkilöt: 
Arnold Schwarzenegger, Maria Conchita Alonso, Richard Dawson
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
101 min
Teemat: 
ARNOLD SCHWARZENEGGER 70 VUOTTA
WORLDCON
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
perustuu Richard Bachmanin (Stephen King) romaaniin
Vuodesta 2017 käynnistyvä Running Man – juokse tai kuole (1987) on Stephen Kingin romaaniin vapaasti perustuva rymistely. Tosi-tv-kisailussa rikolliset pakenevat henkensä edestä oikeita tappajia. Talousromahduksen jälkeisestä USA:sta on tullut poliisivaltio, jossa kansalaisia huijataan valeuutisilla…

The Running Man piti alun perin tehdä Kanadassa vuonna 1985, ohjaajana George Pan Cosmatos ja pääosassa Christopher Reeve. Kun kuvaukset alkoivat vuotta myöhemmin, ohjaajaksi oli tullut Andrew Davis, joka oli juuri ohjannut elokuvan Code of Silence (Vaikenemisen laki). Tuotannon alkuvaiheessa hänet kuitenkin vaihdettiin Paul Michael Glaseriin, joka oli paitsi näytellyt TV-sarjassa Starsky and Hutch, myös ohjannut joitakin sarjan jaksoja – aika iskevästi pariin otteeseen. Hänen toinen pitkä elokuvansa, The Running Man, on väkivaltaiseksi toimintaelokuvaksi varsin tehokas, vaikkei puhkikaluttuun ”maailmanlopun kaupunki” -teemaan mitään uutta annakaan.

Glaserin vahvin puoli on selvästi toiminta, takaa-ajo- ja taistelukohtaukset, jotka on ohjattu hohdokkaasti. Ikävä kyllä tämän vastapainoksi dialogiin tai huumoriin painottuvat kohtaukset on ohjattu varsin raskaalla kädellä. Schwarzeneggerin letkautuksista puuttuu niille tyypillinen huolettomuus ja TV-satiiri, joka tehosi Robocopin ironisena taustateemana, rusikoidaan tässä katsojalle selväksi.

Yksi elokuvan paremmista puolista on Richard Dawsonin lipevä roolisuoritus vastenmielisenä Killianina. Rooliln vaikutusta lisää se tosiasia, että Dawson todellisuudessa juonsi amerikkalaista Family Feud -ohjelmaa (samoin Jesse Ventura, elokuvan kapteeni Freedom, on tunnettu TV-painija ja painiselostaja). Kiinnostavaa on myös, että Running Man -showta seuraavat elokuvassa kaikki sosiaaliluokat ja että television katselusta on tullut kollektiivinen kokemus sekä hökkelikylien asukkaille että rikkaille hienostuneissa ja vauraissa juhlissaan. Väistämättä elokuva kuitenkin päätyy kumartamaan kahteen suuntaan esittäessään samanlaisen väkivaltaspektaakkelin, jollaisten valmistuksesta ja katsomisesta se Killiania ja 21. vuosisadan ihmisiä moittii.

– Julian Petley, Monthly Film Bulletin, Oct. 1988 // SM