Ghost World (2000)

Ohjaaja: 
Terry Zwigoff
Henkilöt: 
Thora Birch, Scarlett Johansson, Steve Buscemi
Maa: 
USA/GB/Saksa
Tekstitykset: 
svensk text
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
111 min
Teemat: 
SARJAKUVISTA KUVASARJOIKSI
Lisätieto: 
Daniel Clowesin sarjakuvasta
Terry Zwigoffin omaperäisellä tavalla hauskan Ghost Worldin (2000) taustalla on Daniel Clowesin underground-sarjakuva. Thora Birch ja Scarlett Johansson esittävät juuri lukion päättäneitä ystävyksiä, jotka tarttuvat Steve Buscemin esittämän ujon miehen lehti-ilmoitukseen.

Terry Zwigoffin ohjaama Ghost World perustuu Daniel Clowesin underground-sarjakuvaan. Käsikirjoitukseen Zwigoffin esikoiseen fiktiivisen elokuvan saralla miehet tekivät yhdessä. Kiinnostus alaan oli todistettu jo aiemmin, sillä ohjaajan taustalta löytyy dokumenttielokuva Crumb maailmankuulusta u-sarjakuvan tekijästä. Louie Bluie puolestaan oli dokumentti vanhasta chicagolaisesta bändistä.

Vuonna 2000 valmistunut Ghost World kertoo erilaisista nuorista, tarkemmin yhdestä niistä, jotka eivät ole suosittuja tai ajan muotisanalla ”cool”. Elokuvan pääosassa on 18-vuotias nuori nainen Los Angelesista. Hän on juuri valmistunut koulussa, mutta tulevaisuuden näkymät ovat ihan auki. Ei koulua, ei avioliittoa, ei uraa, liekö selvillä siitä mitä edes lähipäivinä tekee. Enid (Thora Birch) liikkuu yhdessä Rebeccan (Scarlett Johansson) kanssa. He ovat fiksuja ja jälleen ajalleen tyypillisesti kyynisiä, mitä kautta heidän valintansa on olla erilainen. He ovat yhdessä siksi, että poikkeavat valtavirrasta – musiikkikinakin soi mieluummin rock’nroll 1960-luvulta ja he näyttävät 1970-luvun punkeilta. Heissä ei ole poliittisen korrektiuden siementäkään omassa vakaumuksessaan.

Enidin jutut menevät monilta ohi, ja häntä kohdellaan friikkinä. Se ei kuitenkaan Enidiä häiritse. Vasta kun Rebecca ”hankkii itselleen elämää”, Enid jää yksin. Tällöin hän tutustuu savikiekkoja keräämään mieheen (Steve Buscemi), joka on häntä itseään parikymmentä vuotta vanhempi. Epätodennäköistä se tietysti on, varsinkin kun Seymour on itse nörtahtava ja hakee tyttöystävää itselleen varsin epäcoolisti seuranhakupalstoilta. Kyse onkin aluksi vain vitsistä, käytännöllisestä pilasta, mutta käy niin, että eräänä hetkenä Enid huomaa pitävänsä Seymourista.

Maailmankuulu, viime vuonna edesmennyt elokuvakriitikko Robert Ebert sanoi, että Seymour muistuttaa jotakuta, jonka hän tuntee ja se joku on elokuvan ohjannut Terry Zwigoff. Hän vertasi Buscemin ulkonäköä ja käytöstä elokuvaroolissaan siihen, miten Zwigoff itse on. Uskottava on, että kyseessä on jonkinlainen omakuva?

Vaikka elokuva ei suurta huomiota saanut suomalaisessa ympäristössä, ne jotka noteerasivat Ghost Worldin, käyttivät lähinnä ylistävää tekstiä. Kun dvd ilmestyi Suomessa 2002, elokuvaa sanottiin ”vuoden parhaaksi nuorisoelokuvaksi” (Ksml) ja jopa ”vuoden parhaaksi amerikkalaiseksi filmiksi” (Hbl). Elokuva oli piristävä poikkeus siksikin, että siitä ei löytynyt sentimentaalisuutta, vaan se oli kuin elävästä elämästä.

Ghost Worldin tärkeitä piirteitä on sen kyky kuunnella ja tehdä kuunneltavaksi ajattelevia ja tuntevia ihmisiä. Yhdelle elokuvalle siinä on paljon sanomaa.

– Jari Sedergren 23.2. 2016