Memories of Murder (2003)

Salinui chueok
Ohjaaja: 
Joon-ho Bong
Henkilöt: 
Kang-ho Song, Sang-kyung Kim, Roe-ha Kim
Maa: 
Etelä-Korea
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
132 min
Teemat: 
ELOKUVAN HISTORIA
HELSINKI CINE AASIA 2018
NEO NOIR
Eteläkorealaisen Bong Joon-hon ankarissa elokuvissa on usein noir-vivahteita, niin tässäkin. Memories of Murder (2003) sai alkunsa tositapahtumista: vuosina 1986–91 Korean maaseudulla tapahtuneista oudoista murhista. Paikalliset poliisivoimat ovat jo aloittaneet tutkinnan – piesseet epäiltyä ja konsultoineet paikallista shamaania – kun etsivä Soulista tulee paikalle.

Ennen Memories of Murderia Bong Joon-hoo oli ohjannut laajaa kiinnostusta herättäneen lyhytelokuvan Incoherence (1994) ja Koreassa oudoksi koetun viiston komedian Flandersui gae (Barking Dogs Never Bite, 2000). Debyyttipitkä menestyi huonosti kotimaassaan, mutta toi ohjaajalleen kansainvälistä huomiota. Myöhemmin Bong on todennut että hän olisi mieluiten ohjannut esikoisenaan napakan rikoselokuvan. Tämä onnistui osittain hänen toisessa elokuvassaan Memories of Murder, joka käsittelee julmia rikoksia ja niiden selvittämistä, mutta bongmaisella huumorilla höystettynä.

Memories of Murder pohjaa tositapahtumiin, 1980-luvulla tapahtuneisiin selittämättömiin murhiin Hwaseongin pikkukaupungissa. Kim Kwang-rim oli tehnyt aiheesta näytelmän, jonka Bong oli nähnyt tuoreeltaan 1996 ja josta tuli ratkaiseva pohja myös elokuvakäsikirjoitukselle. Saatuaan Flandersui gaen valmiiksi Bong alkoi heti työstää uutta, Kimin näytelmään pohjaavaa käsikirjoitusta. "Päädyin luonnollisesti rikoselokuvaan ja ajattelin että sen on oltava realistinen korealaiseen tapaan eikä amerikkalaisen genre-elokuvan imitaatiota". Bong keräsi tietoa Hwaseongin tapahtumista haastattelemalla paikallisia ja hyödynsi aihetta käsitelleen television ajankohtaisohjelman yksityiskohtaisia aineistoja joita TV-asema ei voinut julkisesti esittää. Elokuvan (ja näytelmän) vaikutusta Koreassa tehosti tietoisuus siitä, että murhaaja oli, ja on edelleen, vapaalla jalalla.

Elokuvassa murhia tutkii kaksi hyvin erilaista poliisia. Paikallinen konstaapeli Park kollegoineen on tottunut rusikoimaan tunnustukset epäilyksen alaisilta ja sanoo tunnistavansa murhaajan jo yhdellä vilkaisulla hänen kasvoihinsa. Soulista paikalle saapuva etsivä Seo puolestaan luottaa nykytieteeseen ja amerikkalaisilta opittuihin moderneihin tutkimusmenetelmiin, jotka eivät kuitenkaan johda sen parempiin lopputuloksiin. Lainvartijoiden vastakkaisuus ja heidän umpikujaan joutumisensa luo elokuvaan erikoisen koomisen vireen, joka on tyypillistä Bongin elokuville. Koomisuutta löytyy etenkin kyläpoliiseissa ja Parkia esittävässä suosikkinäyttelijä Song Kang-hoossa (joka näyttelee pääroolin myös Helsinki Cine Aasiassa nähtävässä The Taxi Driverissa). Elokuvan mallia, dikatuuriajan luotsausta perinteisen paikallispoliisin ja ulkoapäin saapuvan nuoremman ja modernimman ajan edustajan kautta kopsattiin melko suoraan Bongin elokuvasta espanjalaiselokuvaan Suosurmat (Alberto Rodriguez, 2015).

Elokuvan on nähty heijastavan Etelä-Korean paranoidista historiaa ja kansalaisten kollektiivista kokemusta. Jatkuvia väestönsuojeluharjoituksia aiheuttava Pohjois-Korean uhka on totta vielä tänä päivänäkin. Vuosikymmeniä kestänyt sotilasdiktatuuri, joka johti opiskelijoiden ja työväestön mielenilmausten ankaraan kukistamiseen olivat etenkin elokuvan ilmestymisaikaan 2003 elävää äskettäistä muistia: Etelä-Korea siirtyi osittain demokratiaan 1989 ja lopullisesti 1997 ensimmäisten täysin vapaiden vaalien muodossa. Lainvartijoita ei diktatuurin aikana välttämättä nähty auttajina, vaan pelkoa herättävinä autoritäärisen hallinnon edustajina. Lapsia on Koreassa peloteltu hiljaisiksi kotiin tulevalla ’sunsalla’ eli etsivällä, jo japanilaiskolonialismin ajoista lähtien. Elokuvan kyläpoliisit hakkaavat epäiltyjä ja lavastavat todisteita – tässä tapauksessa sarjamurhan selvittelyssä, mutta samoja metodeja käytettiin sotilasdiktatuuria vastustaneiden kuulusteluissa. Memories of Murder -elokuva voi siten herättää (korealaisissa) katsojissaan pelkoa ja ahdistusta kahdella tavalla, todellisen, mutta tavoittamattoman, vielä tänäkin päivänä vapaalla jalalla olevan sarjamurhaajan sekä äskettäisten diktatuuriajan muistojen kautta. Elokuvan viimeinen kuva, suoraan kameraan katsova Park jää ahdistamaan katsojankin mieltä.

 - Pasi Nyyssönen 17.11.2010. Lähteenä Jung Ji-youn, Bong Joon-ho (2008).