Kuka pelkää pimeää? (2003)

In the Cut
Ohjaaja: 
Jane Campion
Henkilöt: 
Meg Ryan, Mark Ruffalo, Jennifer Jason Leigh
Maa: 
Australia/USA/GB
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
121 min
Teemat: 
JANE CAMPION
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Kuka pelkää pimeää? (In the Cut, 2003) oli Jane Campionilta uusi aluevaltaus eroottisen trillerin saralla. Opettaja Frannie Avery (Meg Ryan) ajautuu uhkaavaan, mutta kiihottavaan suhteeseen murhatutkija Giovanni Malloyn (Mark Ruffalo) kanssa.

Frannie Avery on murhatutkimuksen keskelle ajautunut opettaja, joka päätyy seksisuhteeseen viehättävän, mutta samalla uhkaavan tutkija Malloyn kanssa. Kuvioon sekaantuu myös strippiluolan yläkerrassa asuva Frannien siskopuoli Pauline. Suhteen ja murhatutkimusten jatkuessa Frannie alkaa epäillä Malloyta murhaajaksi.

In the Cut oli Jane Campionin ensimmäinen Yhdysvaltoihin sijoittuva elokuva sekä ensimmäinen selkeä genre-elokuva, väkivaltaisempi ja suoremmin seksuaalinen kuin hänen aikaisemmat teoksensa. Se jätti monet kriitikot ymmälleen: elokuva ei vastannut odotuksia Campionin ohjaamasta elokuvasta saati eroottisesta trilleristä. Elokuvassa on kuitenkin luettavissa useita Campionilta tuttuja teemoja: muistot, sisäinen ääni, naisten (väärät) valinnat, vaaraan johtava halu, seksin ja vallan kietoutuminen. Douglas Park ja Dawn Dietrich puhuvat elokuvasta ”naisellisen halun ja romanttisen kaipauksen psyykkisenä maisemana, joka jää henkiin miesten hallitsemalla urbaanilla joutomaalla”.

Erona Campionin aiempiin päähenkilöihin, Frannie ei päädy elämänmullistavalle matkalle vaan elää oman mielensä ja terroristi-iskuista tokenevan New Yorkin vankina. Hän on kiinnostunut sanoista: hän opettaa kirjallisuutta ja tutkii slangia. Osuvasti elokuvan nimi on monimerkityksinen: se viittaa paitsi haavaan myös seksiin ja tietysti (elokuvan) leikkaukseen. Tämä sanojen painotus saa katsojan tietoiseksi myös poliisien misogyynisestä puheesta. Sanojen lisäksi elokuva rakentuu peilaamiselle: Frannie ja Pauline, Malloy ja Rodriguez ovat toisilleen vastakkaisia ja kaksoisolentoja. Frannie opettaa koulussa Virginia Woolfin To the Lighthousea ja päätyy itsekin majakalle.

Elokuva perustuu Susanna Mooren toisaalta varoittavana, toisaalta eksploitatiivisena pidettyyn romaaniin; Moore ja Campion käsikirjoittivat elokuvan yhdessä. Elokuvassa Paulinesta tuli Frannien siskopuoli – sisaruussuhteet ovat Campionilla toistuva teema – ja heitä molempia selittäväksi ja yhdistäväksi traumaksi esitellään Ritari Sinipartaa muistuttava isä ja tämän uhrina olleet äidit. Sukulaissuhteet kaikuvat elokuvassa kuultavassa fatalistisessa kappaleessa ”Que será, será”, jossa tytär kysyy äidiltään elämänohjeita. Kappale yhdistää elokuvan myös hitchcockilaiseen trilleriperinteeseen: se kuultiin alun perin elokuvassa Mies joka tiesi liikaa (1956). Hitchcockilaiseen tyyliin Campion tekee itse cameo-näyttäytymisen elokuvassa baarimikkona.

In the Cut viittaa 70-lukulaiseen, feministisestä keskustelusta ammentaneeseen elokuvaan (Klute, Looking for Mr Goodbar), ja Campion itse on kertonut myös Taksikuskin olleen inspiraation lähde. Erityisesti elokuvan kuvausta kehunut Film Commentin Amy Taubin oli yksi In the Cutin ymmärtäjistä. ”Elokuva on lopulta enemmän psykodraama kuin trilleri tai kauhuelokuva, ja se on ennen kaikkea näyttelijävetoinen”, Taubin toteaa ja kehuu Meg Ryanin kykyä valjastaa sisäisen voimansa elokuvan käyttöön. Mark Ruffalon roolisuorituksessa hän näkee nuoren Marlon Brandon kykyä ilmaista kehollaan mielenliikkeitään.

– Marjo Pipinen 3.6.2014, lähteenä Kathleen McHugh, Jane Campion (2007); Amy Taubin, ”The Wrong Man: Jane Campion dives into the psychosexual abyss and returns with a fractured fairy tale” (Film Comment, marras-joulu 2003); Douglas Park & Dawn Dietrich, ”Review: In the Cut” (Film Quaterly, 58:1, 2005)