Yhden yön hinta (1952)

Priset för en natt
Ohjaaja: 
Edvin Laine
Henkilöt: 
Joel Rinne, Eila Peitsalo, Rauha Rentola, Martti Katajisto
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Juha Nevalainen • kuvaus Pentti Unho • musiikki Einar Englund
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
80 min
Teemat: 
HOLLYWOOD - SUOMI
Film noir -vaikutteet näkyvät Edvin Laineen ohjauksessa Yhden yön hinta (1952), joka kuvaa yöllisen Helsingin tapahtumia sekä poliisien että rikollisjoukkion näkökulmasta.

Yhden yön hinta oli ensimmäinen elokuva, jolla Suomi otti osaa Berliinin elokuvajuhliin kesällä 1952. Tämän radio- ja rikospoliisin toimintaa Helsingissä kuvailevan elokuvan työnimenä oli bergman-kjellgreniläisittäin "Kaupungin nukkuessa". Yhden yön hinta koettiin syntyaikanaan "värähdyttävänä tuulenvirinänä kotimaisen elokuvan umpilammessa" ja nähtiin ensimmäisenä puolidokumentaarista lähestymistapaa toteuttavana elokuvanamme. Pohjana toimi sekä poliisina että kirjailijana tunnetun Hugo Nousiaisen romaani "Yöpäivystäjät", jonka Juha Nevalainen muokkasi käsikirjoitukseksi. Yhden yön hinta oli samalla Nevalaisen ja Edvin Laineen ensimmäinen yhteistyö, joka sittemmin jatkui mm. Väinö Linnan romaanien filmatisoinneissa.

Yhden yön hinta on poikkeuksellinen elokuva sekä aiheeltaan, kuvaustyyliltään että näyttelijä-kunnaltaan. Tällä kertaa ovat näet sankareina poliisit ja osittain myös aivan oikeat helsinkiläiset radiopoliisit, joita esiintyy avustajina kymmenittäin. Ja henkilöiden lisäksi myös tapahtumapaikat ovat suurimmalta osaltaan oikeita. Peitetyin kameroin on kuvattu monia kohtauksia, mm. autojen tarkastuksia Helsingin lähistöllä; monet välähdykset on siepattu satamista, rautatieasemalta ja eräistä kaupungin laitoksista.

Toimintaa ja tapahtumia riittää yhtenäisenä vyörynä: Helsingin elämää sekä sellaisena tyvenenä kuin se tavalliselle kadunkulkijalle näyttäytyy että sellaisena kuin se "kulissien takaisena" esittäytyy lähinnä niille, jotka sitä öiseen aikaan ja muuten pimeitä polkujakin seuraten, joutuvat penkomaan. On kotoisia riitoja ja suurempia tappeluksia, on petosta, salakauppaa, keinottelua ja rakkautta, on erehdyksiä erehdyksien päälle.. Ja ennen kaikkea on miesten miehiä, jotka suurta ääntä pitämättä yrittävät suorittaa velvollisuuttaan monin tavoin kuohuvan kaupungin järjestyksen valvomiseksi; milloin kadonneen kissan, milloin aviomiehen löytämiseksi, milloin raskaan murhan ja ryöstön tehneiden kiinnisaamiseksi.

Se, että tämän ohella saadaan runsaasti esiin inhimillisiä näkökohtia ja että niin poliisit kuin rikollisetkin ovat yksilöllisesti karakterisoituja tai tyypiteltyjä, luonteiltaan ja kohtaloiltaan eläviä hahmoja, on luettava sekä käsikirjoituksen että ohjauksen ansioksi. Edvin Laine on pannut tehtävään koko pätevän ammattitaitonsa ja intensiivisen harrastuksensa yhteiskunnallisiin ongelmiin, ja siten päässyt erittäin onnistuneeseen, monivivahteiseen tulokseen. Nopea yleismeno, juonen eri lankojen hallinta niin, että toiminta ei hetkeksikään lamaudu, yksityiskohtien selkeys ja kokonaisuuden rikkumattomuus ovat tämän ohjauksen rakenteellisia etuja.

– Kari Uusitalon (Hei rillumarei!, 1978) ja aikalaisarvostelujen mukaan