Paistinpannumurhaajat (1982)

Eating Raoul/Stekpannemördarna
Ohjaaja: 
Paul Bartel
Henkilöt: 
Mary Woronov, Paul Bartel, Robert Beltran
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
84 min
Teemat: 
HYVÄÄ RUOKAHALUA!
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Murhanhimoisessa slapstick-komediassa Paistinpannumurhaajat (1982) konservatiivinen pariskunta päätyy päästämään päiviltä naapurissa juhlivia parinvaihtajia, ja päätyypä yksi ketale paistinpannullekin. Pääosissa nähdään kulttielokuvatähdet Mary Woronov ja Paul Bartel, joka myös käsikirjoitti ja ohjasi elokuvan. Elokuva päättyy kuvaan pariskunnasta hymyilemässä takanaan uuden ravintolansa kyltti, jossa lukee ”Bon Appétit”.

”Halusin tehdä elokuvan kahdesta ahneesta, kireästä ihmisestä, jotka eivät toisaalta ole sittenkään niin erilaisia kuin sinä ja minä ja Nancy ja Ronnie. Halusin tehdä hauskan elokuvan ja kertoa samalla kuitenkin jotakin tuon arvomaailman psykologiasta ja perversioista. Elokuvani käsittelee monia asioita: keskiluokkaisten arvojen pervertoitumista, nixonismin henkiinheräämistä, latinalaisen machismon ja WASP-nirsouden välistä ristiriitaa, Film Noiria. Loppujen lopuksi siinä on kysymys siitä, miten taloudellinen harkinta voittaa emotionaaliset tekijät.” (Paul Bartel)

PAUL BARTEL -TASKUELÄMÄKERTA

Paul Bartel (s. 1938) opiskeli neljä vuotta elokuvaa ja teatteria Kalifornian yliopistossa Los Angelsissa. Hän matkusti Kaukoidässä ylioppilasteatterin mukana ja teki matkasta dokumenttielokuvan. Opiskeli vuoden Roomassa Centro Seprimentale – elokuvakoulussa. Hänen ihanteisiinsa kuuluivat Ermanno Olmi, Fellini ja Antonioni, luokkatovereihin kuului Marco Bellocchio. Teki Roomassa lyhytelokuvan Progetti (1962). Palattuaan armeijasta Bartel teki ensimmäisen tärkeän elokuvansa, lyhytelokuvan The Secret Cinema (1966). Erään tytön elämää elokuvataan hänen tietämättään, ja tarina pyörii jatkokertomuksessa salaisessa elokuvateatterissa. Elokuvaa esitettiin alkukuvana Brian De Palman elokuvaan Murder A La Mod.

Bartelin muita elokuvatöitä noihin aikoihin: asepalvelusaikana tehtyjä armeijan koulutuselokuvia, dokumenttielokuvia Etelä-Amerikasta tilaajana U.S. Information Agency, käsikirjoitus ja näyttelijän rooli Chuck Hirschin komediassa Cornucopia Sexuals, TV-mainoksia. Vuonna 1968 Preludio Olympico, 12-minuuttinen johdatus Meksikon olympialaisiin. Vuonna 1970 lyhyt eroottinen komedia Naughty Nurse.

Ensimmäinen pitkä elokuva Private Parts (1972) käsittelee psykopaattisia murhaajia. Tämä Roger ja Gene Cormanin tuottama halpa eksploitaatioelokuva saa jatkoa samojen tuottajien hoteissa. Bartel on second unit-ohjaajana elokuvassa Big Bad Mama (1974) ja saa ohjattavakseen elokuvan Death Race 2000 (1975). Vaikka Bartel ei ole sanojensa mukaan erittäin kiinnostunut autoista, hän saa ohjattavakseen toisenkin autoromutuselokuvan Cannonball (1976). Hän suunnittelee myös elokuvaa nimeltä Frankencar: ”It’s a bizarre, gothic revenge melodrama, with a sort of half-man, half-car figure at the centre”.

Ollessaan Berliinin elokuvajuhlien tuomaristossa 1979 Bartel laatii ensimmäisen käsikirjoitusversion elokuvaan Eating Raoul. Tämän riippumattomasti tuotetun elokuvan kustannukset säilytetään ratkaisevassa vaiheessa Bartelin vanhempien kannettaviksi. Kuvaukset kestävät yli vuoden, lopullinen budjetti on arviolta puoli miljoonaa dollaria.

Bartelin alkuperäisenä ajatuksena oli luoda ”A Vehicle For Mary Woronov And Myself”. Bartel ja Woronov olivat esiintyneet yhdessä Cormanin tuottamissa elokuvissa Hollywood Boulevard ja Rock ’n’ Roll High School. Esikuvinaan Eating Raoul -elokuvan väkivaltaiselle puolelle Bartelilla ovat Ealing -komediat Kruunupäitä ja hyviä sydämiä sekä Naisentappajat.

Eating Raoul -elokuvan jälkeen Bartel on ohjannut elokuvan Lust In The Dust (1985). Tämän westernin pääosissa on John Watersin Polyesteristä tuttu romanttinen pari Tab Hunter ja Divine. Autiomaan keskellä on rähjäinen kaupunki Chili Verde, jonka asukkaiden päätavoitteena on etsiä seudulle kätkettyä aarretta. Ainoa olemassa oleva aarrekartta on jaettu kahteen erittäin salaiseen osaan: kahden saluunatytön takapuoliin (molempia esittää Divine).   

Lähteet:

Monthly Film Bulletin, January 1983. Eating Raoul –elokuvan esittyly, arvostelu (Richard Combs) sekä Bertelin haastattelu.

Film Comment, September-October 1982. Paul Bartel: “Paul Bartel’s Guilty Pleasures”. Bartel on valinnut “syyllisyydentuntoisiksi huveikseen” oman elokuvatuotantonsa.

Koonnut AA 1986.