Valheet ja viettelijät (1988)

Dangerous Liaisons/Farligt begär
Ohjaaja: 
Stephen Frears
Henkilöt: 
Glenn Close, John Malkovich, Michelle Pfeiffer
Maa: 
USA/GB
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
116 min
Teemat: 
CARTE BLANCHE À ELINA KNIHTILÄ & HANNU-PEKKA BJÖRKMAN
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Choderlos de Laclosin romaanista Vaarallisia suhteita
Pierre Choderlos de Laclosin kirjeromaaniin perustuva Valheet ja viettelijät (1988) on brittiohjaaja Stephen Frearsin 1700-luvun Ranskaan sijoittuva epookkielokuva. Glenn Closen ja John Malkovichin yläluokkaiset juonittelijat punovat ansoja Michelle Pfeifferin ja Uma Thurmanin esittämien hyveellisten naisten viettelemiseksi.

Choderlos de Laclos’n vuonna 1782 ilmestynyt kirjeromaani Vaarallisia suhteita sai ensimmäisen elokuvasovituksensa Roger Vadimin 1959 ohjaamana samannimisenä nykyaikaisversiona, pääosissa Jeanne Moreau ja Gérard Philipe. Stephen Frearsin elokuva perustuu Christopher Hamptonin Suomessa esitettyyn menestysnäytelmään, joka sai kantaesityksensä Stratford on Avonissa vuonna 1985 Royal Shakespeare Companyn tulkintana. Rinnan Frearsin kanssa teki aiheesta omaa sovitustaan Milos Forman, jonka elokuvan nimeksi tuli Valmont.

Frearsin Valheet ja viettelijät on mestarikappale elokuvallista rokokoota; se on koristeellinen ja suoria linjoja karttava taide-esine, mutta vailla kitschin tai keikaroinnin leimaa. Frears on tehnyt elegantin ja aistikkaan elokuvan, joka ei huuda tarkoitusperiään eikä pilaa niitä vulgaarilla näennäisrohkeudella. Valheet ja viettelijät on kuvaus sukupuolten taistelusta, silloin kun armeijat rintaman molemmin puolin ovat tasaväkiset ja yhtä häikäilemättömät. Se on myös elokuva viattomuudesta ja puhtaudesta pahuuden armoilla – teema, joka on tämän vuosisadan kirjallisuudelle mitä keskeisin. Sikäli Laclos’n teos on yhtä ajankohtainen: mitäpä parin vuosisadan kuluminen merkitsee älykkäälle tekstille.

Valheiden ja viettelijöiden varakreivi de Valmont on vanhan aatelin monisatavuotisen työn tulos. Hän on samanlainen ylikypsä sosiaalisen järjestelmän tuote kuin Thomas Mannin kalvakkaat vuosisadan alun porvarit. De Valmont on oman järjestelmänsä ja aikansa korkein, mutta väistyvä tuote. Vain muutamia vuosia Laclos’n romaanin ilmestymisen jälkeen Ranskan vallankumous kaatoi ancien régimen, eikä tämä toipunut siitä koskaan.

Valmont ja markiisitar de Merteuil pelaavat monimutkaista shakkia ihmisten tunteilla. Tässä seurustelu- ja alistamispelissä he ovat mestareita, simultaanipelin virtuooseja, jotka pelaavat myös toisiaan vastaan. Glenn Closen piti olla keskinkertainen ja kolkko näyttelijä, mutta Frearsin käsissä hän on dynamiittia. Markiisitar de Merteuil’n kylmäksi vihaksi muuttuva laskelmointi toimii jääpalakoneen täsmällisyydellä.

Valheet ja viettelijät perustuu hyvään dialogiin, joka selviää kuin huomaamatta lähes mahdottomasta tehtävästä: se pystyy muuttamaan subjektiivisen kirjeromaanin dialogiksi ja suoriksi tapahtumiksi ilman kertojanääntä tai muita keinotekoisia ratkaisuja. Frears käyttää poikkeuksellisen paljon lähikuvia ja muuttaa Laclos’n tekstin intimiteetin kuvalliseksi herkkyydeksi. Hän taltioi huolellisesti sosiaalisen kanssakäymisen rituaalinomaisuuden: elokuva alkaa pitkällä jaksolla, jossa päähenkilöille rakennetaan pukemalla ja meikkaamalla heidän puuteroitu ja kiristävä habituksensa. Vastaavasti viimeisissä kuvissa markiisitar pyyhkii hitaasti meikkiä kasvoiltaan. Näytelmä on ohi, kuva häipyy hitaasti mustaan.

– Matti Apusen (1989) ja muiden lähteiden mukaan