Let's spend the night together (1982)

Ohjaaja: 
Hal Ashby
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
ei tekstitystä
Ikäraja: 
S
Kesto: 
91 min
Teemat: 
HAL ASHBY
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
konserttidokumentti The Rolling Stonesien vuoden 1981 USA:n kiertueelta
Rolling Stones -konserttitaltiointi Let’s Spend the Night Together (1982) koostettiin kolmesta keikasta yhtyeen Amerikan kiertueella 1981. Ashbyn dokumenttiin päätyi 25 terhakasta Stones-kappaletta.

The Rolling Stonesin vuoden 1981 kiertue Yhdysvalloissa. Kuvauspaikat: Sun Devil Stadium, Tempe, Arizona (14 Panavision-kameraa) sekä Meadowlands’ Brendan Byrne Arena, East Rutherford, New Jersey (20 kameraa kahdessa ensimmäisessä showssa). 24-raitainen äänitys. Niukasti backstage- ja uutiskuvia. 13.8.1982 sai ensi-iltansa Länsi-Saksassa Rocks Off eli Time Is On Our Side ja 11.2.1983 New Yorkissa Let’s Spend the Night Together. Elokuvat ovat lähes identtisiä. Rocks Off -elokuvassa on yksi biisi enemmän, mutta vastaavasti siitä on jätetty muutama takahuonekohtaus pois. Keith Richards oli jyrkästi elokuvan tekoa vastaan, sillä hänen mielestään oli mahdotonta esiintyä samanaikaisesti sekä yleisölle että kameroille. Kompromissina materiaali on peräisin vain kolmesta konsertista (Rare-lehden 3/1992 mukaan).

Let’s Spend the Night Together on elokuva rock’n’roll-sankareista, jotka vääntävät stuffiaan ilmeisellä rutiinilla. Voimakkaasti soitettujen klassikoiden rinnalla rytisee tuore “Tattoo You” -materiaali hämmästyttävän tasavertaisena. Neighbours ja Waiting On A Friend ovat elokuvan hienoimpia hetkiä. Elokuva alkaa pitkällä stadionjaksolla, joka etenee ilmeisesti täsmälleen biisilistan mukaan alkaen sykähdyttävästi Under My Thumbilla. Goin’ To a Go-Go -kappaleen aikana nähdään nopeutettuna lavan kokoaminen, ja sitten ollaankin valmiita siirtymään sisätiloihin. Erityisistä elokuvallisista ansioista ei Ashbyn ohjausta pääse kehumaan. Kameramiehet ovat roikkuneet henki kurkussa lavalle hajaantuneiden juippien vauhdissa eivätkä tavoita rock’n‘roll-tapahtuman monikasvoisuutta kovin asiantuntevasti.

Muusikot löytävät roolinsa tässä musikaalisessa näytelmässä – piirre tekee siitä konserttielokuvaksi yllättävän mielenkiintoisen ja kehittyvän kokemuksen. Lavaroolit kaikessa kapeudessaan kertovat melkoisesti niiden takana elävistä ihmisistä. Rock on Rollarien työ, ja työssä ihminen luo tietoisuutensa ja elämänasenteensa. Mick Jagger, rakastettava kukko ja lavapelle, joutuu lenkkeilemään kilometritolkulla pitkin lavaa ja sivusiipiä, jotta hattuhyllyläisetkin saisivat lipuilleen vastinetta. Aivan tuntumassa on todellinen sankari Keith Richards. Hänen ruostuneessa hahmossaan näemme miehen, jonka elämä on valunut kitaraan. Metallikielten soinnissa elämä on totaalisen kitaristin hallussa, ja niiden karismaattisesta käyttelystä lähtevät nekin langat, jotka panevat Jagger-nuken sätkyttelemään näyttämön etualalla. Harvoin on rockfilmeissä nähty sellaista magiaa kuin Richardsin keskittyneessä, punkmaista uhoa sykkivässä esiintymisessä. Taustalla on hilpeä professionaali Ron Wood savuke suupielessään. Bill Wyman käsittelee rauhallisesti bassoaan oikealla sivulla; kaverit käyvät välillä pörröttämässä hänen päätään. Charlie Watts elää omaa elämäänsä rumpujen takana bändin terveenä sydämenä. Näkymätön ja piuhaton äänentoistosysteemi antaa mahdollisuuden lavan täysipainoiseen hallintaan. Kappaleet kattavat uraa laajalti, ja joka periodilta löytyvät omat helmensä. Jo mainittujen kohokohtien lisäksi ainakin You Can’t Always Get What You Want, Beast Of Burden ja Miss You kulkevat hienosti. Loppuhuipennukseen kasataan rankimmat klassikot Brown Sugar – Honky Tonk Women – Jumpin’ Jack Flash – Satisfaction, ja teho on sen mukainen. Let’s Spend the Night Together on enemmän rock’n’rollia kuin elokuvaa. Vaikka soundtrack ei sellaisenaan juurikaan innosta, puhaltaa kuvatallennus yksinkertaisella toteutuksellaan lavameininkiin todellisen hengen.

– Asko Alasen mukaan (Soundi 6/1983) AA 1993