Ragtime - Toivon ja vihan aika (1981)

Ragtime/Ragtime – hoppets och hatets tid
Ohjaaja: 
Miloš Forman
Henkilöt: 
James Cagney, Elizabeth McGovern, Howard E. Rollins Jr.
Lisähenkilöt: 
musiikki Randy Newman
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
156 min
Teemat: 
MILOŠ FORMAN
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
E.L. Doctorown romaanista
Ragtime (1981) pohjaa E. L. Doctorowin rönsyilevään mammuttiromaaniin, jota Forman tiivisti ja suoraviivaisti rankasti mutta onnistuneesti. Aikalaistuulahduksen 1930-luvulle sijoittuvaan lamamusikaaliin tuo 82-vuotias kovanaama James Cagney.

E.L. Doctorowin Ragtime kuuluu varmasti modernin romaanikirjallisuuden mahdottomimpiin filmattaviin. Se ei kerro yhteen eikä edes muutamaan henkilöön keskittyvää tasaisesti etenevää kertomusta, vaan on pikemminkin valtavan seinävaatteen kaltainen joka suuntaan risteilevä kudelma. Vaikka se on tavallaan historiallinen romaani vuosisadan alun Yhdysvalloista, se ei tapahdu niinkään ajassa kuin tilassa limittäen historiallisia ja kuvitteellisia henkilöitä ja tapahtumia. Periaatteessa sen simultaanisuuskerronta voisi olla läheistäkin sukua elokuvan ristiinleikkaukselle, mutta sen aineisto on niin massiivinen, että sen on vaikea kuvitella edes mahtuvan tavallisen elokuvan puitteisiin.

Niinpä ei olekaan yllättävää lukea Miloš Formanin kuvausta Doctorowin itsensä valmistamasta käsikirjoituksesta: Doctorow ”kirjoitti koko Ragtime-romaaninsa uudelleen, vain eri muotoon. Rönsyilevä käsikirjoitus oli täynnä henkilöitä. Tunnelma oli yhtä tasapaksua tunteiden virtaa, josta mikään ei noussut esiin, koska Doctorow ei ollut karsinut ankarasti aineistoa hyvän elokuvakäsikirjoituksen vaatimalla tavalla. Tuloksena oli valtava, noin kolmesataasivuinen libretto, kauniisti kynäilty paksu paperipino, jonka edessä olin avuton.”

Forman lähtikin työstämään käsikirjoitusta aivan uudelta pohjalta, kumppaninaan näytelmäkirjailija Michael Weller, jonka kanssa hän oli työskennellyt jo Hairin parissa. Tärkein tehtävä oli karsinta. Forman ja Weller pyrkivät säilyttämään rönsyilevän freskomaisuuden, mutta valitsemaan silti rajatumman keskipisteen. Tarinalinjojen määrää siis rajoitettiin, ja elokuvan edetessä keskeiseen asemaan nousee erityisesti yksi tapahtumasarja, mustan pianistin Coalhouse Walker Jr.:n epätoivoinen yritys saada oikeutta, kun etelän valkoiset palomiehet ovat tärvelleet hänen uuden autonsa. Monet kriitikot pitivät näkökulmaa jo liiankin rajattuna. Syy löytyy varsin tyypillisestä tuottajakiistasta. Kun Forman oli saanut valmiiksi lähes kolmen tunnin version, tuottaja Dino De Laurentiis vaati siihen poistoja. Forman ehdotti kirjailija Doctorowin ottamista tuomariksi, mutta hänen yllätyksekseen kirjailijalla ei ollut mitään poistoja vastaan. Niinpä lopullinen versio on noin 20 minuuttia Formanin ehdottamaa lyhyempi. Ainakin ohjaajan itsensä mielestä se on kuitenkin psykologisesti pitempi: Forman oli jo Yksi lensi yli käenpesän –elokuvaa leikatessaan oppinut, että paradoksaalisesti lyhentäminen voi joskus pidentää. Jos elokuvasta poistetaan kaikki kohtaukset, jotka eivät suoranaisesti vie tarinaa eteenpäin, voi samalla poistaa juuri ne kohtaukset, jotka vetoavat tunteisiin ja auttavat eläytymään elokuvaan maailmaan.

Tällaisenakin Ragtime on kuitenkin kunnianhimoinen yritys tehdä tavallisuudesta poikkeavaa historiallista spektaakkelia. Sen vyöryvää runsautta ei ole aivan vaivaton sulattaa, mutta elokuvassa on monia elementtejä, jotka helpottavat asiaa. Sellaisia ovat esimerkiksi Randy Newmanin aikakaudelle uskollinen musiikki sekä poikkeukselliset näyttelijävalinnat. Mukana ovat esimerkiksi kirjailija Norman Mailer sekä näyttelijäveteraanit Donald O’Connor ja Pat O’Brien, sekä ennen kaikkea 20 vuoden tauon jälkeen valkokankaalle palannut, poliisipäällikköä esittävä  James Cagney.

- Miloš Formanin (Otetaan hatkat, 1994/1996) mukaan KL 15.6.1999